Hörähdys teille uudet ystäväni!
Minä olen Ylli-tamma ja olen saanut kunnian pitää tätä varsablogia teille. Tosin omistajani Ninnu hiukan avustaa minua, sillä vaikka olenkin melkoisen taitava monessa asiassa, niin atk-taidot eivät kuulu vahvimpiin puoliini.
Blogissani kerron, millaista on odottaa varsaa ja miten elämä orinaperon kanssa sujuu :).
12.7. Helleterveisiä laitumelta!
Helteinen hirnahdus!
Onhan ainakin lämmintä! Paarmat hiukan kiusaavat, mutta muuten olo on mitä mainioin. Meno tammalaitumella on aika verkkaisaa. Viime blogissa kerroin kahdesta varsasta. Ne ovat suloisia ja kovin ihmisrakkaita. Kasvavat ja kehittyvät hienosti. Minä tosin katselen niitä vain kauempaa, kun en viitsi toisten äitien vauvoja mennä nuuhkimaan liian läheltä. Äidit ovat nimittäin joskus hiukan ylisuojelevaisia muksujaan kohtaan. Ystäväni Ginan varsomista odotellaan oikein porukassa; sen olo alkaa olla jo aika tukala. Varsan oli määrä syntyä jo juhannuksena mutta vielä se Gina on yhtenä kappaleena vieressä. Me seisoskelemmekin usein vierekkäin ja näin kumpikin hännällään saa paarmat pois toisen kaulalta.
Orilaitumellakin on rauhallinen meno. Pojat ovat keskenään tosi hyviä kavereita ja välillä tallinomistaja oikein ääneen ihmettelee, miten hyvin kemiat pojilla kohtaavatkaan. Se on kyllä tärkeää niin maltetaan syödäkin eikä vain kisailla. Ja kivahan se on, että Jekku saa mahdollisimman paljon positiivisia kaverikokemuksia niin oppii säyseäksi toisille isonakin.
Laidunruoho on paitsi herkkua, mutta mikä ihan huippua, se on hevosille parasta mahdollista rehua. Vitamiineja sekä kivennäisaineita ei tarvita muualta, ja vitamiinit ja kivennäisaineet ovat keskenään juuri sopivassa suhteessa. Lisäksi ruohon sulavuus on erinomainen ja valkuaispitoisuus hyvä. Nuori ruoho sisältää eniten ravintoaineita. Tiesitkö, että korkeimmillaan ravintopitoisuus on noin 10–15 cm:n pituisessa ruohossa? Loppukesän ruohossa kuitupitoisuus lisääntyy, sulavuus huononee, kivennäis- ja valkuaisaineiden sekä vitamiinien pitoisuudet laskevat jopa puoleen alkukesän määriin verrattuna. Tällöin lisäruokinta laitumelle tulee usein tarpeeseen, varsinkin jos meissä hevosissa alkaa näkyä selvää laihtumista. Minulla ei taida olla sitä vaaraa. Jokunen liikakilo vielä vaivaa…
Laitumella tulee olla jatkuvasti saatavilla puhdasta vettä! Näin kuumalla ilmalla seisova vesi pilaantuu helposti, mistä taas voi tulla vakavia ruuansulatushäiriöitä. Vesi pitääkin vaihtaa riittävän usein. Myös vesiastioiden säännöllisestä puhdistuksesta tulee huolehtia. Mutta meillä kyllä huolehditaan :) ja elämä on kerrassaan leppoisaa. Näine terveisine jäämme odottelemaan Ginan varsomista ja kerron loppukesästä, kuinka kävi. Oikein mielettömän ihanaa, aurinkoista ja lämmintä kesää kaikille.
Ylli
27.5. Varsat – kesän varma merkki
22.4. Tammakaverit reissussa
10.1. Railakas alku vuodelle 2010!
18.12. Jouluterveisiä tallilta!
30.11. Tunnistus ja rekisteröinti!
13.11. Uudella tallilla ollaan!
12.10. Jekku ihmettelee ratsastusta
18.8. Elämää vauvelin kanssa
3.8. Vihdoinkin
18.6. Kengät pois
28.5. Vauvauutisia naapurikarsinasta
12.5. Äitienpäivä
24.4. – Vatsojen mittailua
1.4. – Kis Kis
13.3. – Uusia ystäviä
3.2. – Muutto uuteen kotiin
10. helmikuuta – kuka kukin on