Gabi Adam

Minkälaisista kirjoista pidit lapsena?
Voi, niin monista kirjoista! Pidin Enid Blytonin Dolly-nimisestä kirjasarjasta ja Walter Farleyn Blitz-nimisestä kirjasarjasta sekä tietysti lukuisista hevoskirjoista. Lisäksi suorastaan ahmin satukirjoja lapsena.

Milloin päätit, että sinusta tulee kirjailija? Miksi halusit kirjailijaksi? Kirjoittelitko tarinoita jo lapsena?
Kirjat ovat aina kiehtoneet minua. Luen todella paljon, mikä stimuloi jatkuvasti mielikuvitustani ja inspiroi minua kirjoittamaan. Lapsena kirjoittelin pieniä tarinoita ja koulussa kirjoitin hirvittävän pitkiä esseitä – opettajieni harmiksi, sillä pitkien kirjoitelmieni tarkastamiseen kului paljon enemmän aikaa kuin mitä heillä olisi ollut. Noin 13-vuotiaana minulle oli selvää, että haluan kirjoittaa ammatikseni. Silloin aloin kirjoittaa ensimmäistä ”kirjaa”. Sitä ei koskaan julkaistu, mutta seuraavina vuosina kirjoitin monia lyhyitä tarinoita, jotka julkaistiin.

Minkälaisia kirjoja luet nykyään?
Pidän erityisesti elämäkerroista ja historiallisista romaaneista. Luen mielelläni tarinoita, jotka liittyvät Egyptiin, sillä se on mielestäni valtavan kiehtova maa. Usein toivon, että vuorokaudessa olisi enemmän tunteja, jotta minulla olisi enemmän aikaa lukea!

Keiden kirjailijoiden kirjoista pidät eniten?
Minulla ei ole varsinaista suosikkikirjailijaa. Usein innostun sellaisista kirjoista, joiden kirjoittajista en ole koskaan ennen kuullutkaan. Mutta luen mielelläni kirjoja sellaisilta kirjailijoilta kuin Colleen McCullough, Wolf Serno ja Noah Gordon.

Mitä muuta olet kirjoittanut kuin hienon Diabolo-kirjasarjan?
Olen kirjoittanut yhden romaanin, joka on julkaistu vain Saksassa, minkä lisäksi minun pöytälaatikkoni on täynnä erilaisia lastenkirjojen käsikirjoituksia. Ne odottavat siellä, kunnes minulla on aikaa lähettää ne kustantajalle harkittaviksi. Olen myös äskettäin saanut valmiiksi toisen hevoskirjan. Itse asiassa minulla on tällä hetkellä työn alla useita eri kirjoja, mutta koska Diabolo-kirjat ovat minulle ensisijaisia, ei voi tietää milloin saan muut aloittamani kirjat valmiiksi – jos koskaan.

Mikä oli lempiaineesi koulussa?
Pidin äidinkielestä, koska rakastin kirjoittamista. Toisaalta pidin myös biologiasta, koska olen kiinnostunut ympäristöstä. Suosikkejani olivat myös liikunta ja kuvaamataito.

Mitä teet yleensä vapaa-ajallasi?
Se vaihtelee. Tietenkin luen paljon, mutta lähden myös mielelläni pitkille pyörälenkeille tai käyn uimassa. Paras paikka uida on mielestäni Como-järvi Italiassa. Italia on minulle tuttu paikka, sillä matkustelen siellä usein asuntoautollani. Talvisin minut löytää todennäköisimmin hiihtämästä.

Onko sinulla lempiruokaa?
Voi minä rakastan suklaata, mutta valitettavasti suklaan jatkuva ahmiminen ei ole hyväksi terveydelle, joten joudun luopumaan siitä paljon useammin kuin haluaisin.

Onko sinulla suosikkia kirjoittamiesi kirjojen joukossa?
Ei oikeastaan. Olen nauttinut jokaisen kirjan kirjoittamisesta ja pidän niistä jokaisesta omalla tavallaan.

Kuunteletko musiikkia? Minkälaista?
Rakastan kaikenlaista musiikkia. Musiikkimakuni on erittäin laaja, klassisesta musiikista rockiin. Musiikin suhteen en ole lainkaan nirso.

Pidätkö erityisesti jostakin luomastasi henkilöhahmosta? Onko sinulla suosikkihahmoa Rickin lisäksi?
Pidän kovasti jokaisesta päähahmosta kirjoissani. Mutta minun on myönnettävä, että pidän erityisesti Mercy Ranchin omistajasta, Annettesta. Hän on aivan upea nainen.

Missä asut nykyään? Ja missä vietit lapsuutesi?
Asun Etelä-Saksassa, pienessä maalaiskylässä, kivenheiton päässä Constance-järveltä. Olen syntynyt ja elänyt koko ikäni näillä seuduilla.

Onko Diabololla esikuva todellisuudessa? Entä Rickillä?
Diabolo on täysin mielikuvitukseni tuotetta, mutta totta on, että pienenä tyttönä haaveilin juuri Diabolon kaltaisesta hevosesta. Rickiäkään ei löydy todellisesta elämästä, mutta joitain luonteenpiirteitään hän on saanut lapsiltani.

Esiintyykö kirjoissasi koskaan ihmisiä oikeasta elämästä?
Kirjoissani ei ole yhtään todellisen ihmisen täydellistä kopiota, mutta hahmoistani löytyy joidenkin tuntemieni ihmisten luonteenpiirteitä, tekoja tai käytösmalleja.

Mitkä tv-sarjat ovat suosikkejasi?
Katson televisiota vain hyvin harvoin, sillä mielestäni on olemassa vain muutama oikeasti hyvä tv-ohjelma. Silloin kun katson televisiota, katson yleensä dokumenttiohjelmia.

Mikä on suosikkipaikkasi maailmassa?
Maailmassa on tuhansia paikkoja, joissa viihdyn, mutta loppujen lopuksi paras paikka on se, jossa olen onnellinen.

Mistä saat ideoita kirjoihisi?
Ideat ovat pääasiallisesti mielikuvitukseni tuotetta. Mutta käytän hyväkseni kokemuksiani ja muistojani.

Missä ja milloin tyypillisesti kirjoitat?
Se voi vaihdella todella paljon. Tavallisesti kirjoitan kotona, mutta kannettavien tietokoneiden ansiosta en enää ole sidottu yhteen paikkaan vaan voin kirjoittaa missä tahansa, esimerkiksi järven rannalla. Kotona kirjoitan yleensä öisin, sillä silloin voin olla rauhassa ja keskittyä kirjoittamiseen ilman minkäänlaisia keskeytyksiä.

Kertoisitko lemmikeistäsi, erityisesti hevosistasi?
Minulla on neljä kissaa, koira (saksanpaimenkoiran ja bordercollien sekoitus) sekä tällä hetkellä yksi hevonen. Se on pieni tamma, ja rakastan sitä todella paljon. Valitettavasti sillä ei ole pystynyt ratsastamaan moneen vuoteen. Viime aikoihin asti tamma on ollut täällä omalla tallillani, mutta nykyään se asustelee eräällä toisella tallilla, missä on myös muita hevosia. Siellä hevoseni elää mukavasti ja nauttii muiden hevosten seurasta. Aikaisemmin täällä omalla tallillani on ollut kaksi hevosta.

Minkä ikäisenä aloitit ratsastamisen? Ratsastatko nykyään?
Olin 9-vuotias, kun aloitin ratsastuksen. Nautin ratsastamisesta erittäin paljon, mutta pari vuotta sitten jouduin lopettamaan sen terveydellisistä syistä johtuen.

Miten aloitat uuden kirjan kirjoittamisen?
Istun alas ja kuvittelen mielessäni jonkinlaisen kohtauksen. Sitten alan kuvailla sanoin mitä näen. Se on melkein kuin katselisi elokuvaa. Näen mielessäni hahmot ja kuulen heidän keskustelunsa. Kirjoitan kaiken ylös. Yksi kohtaus johtaa seuraavaan ja seuraavaan. En koskaan tiedä etukäteen, mitä tapahtuu tai miten kirja päättyy. Uuden Diabolo-kirjan kirjoittaminen on varmasti minulle yhtä jännittävää kuin sen lukeminen on lukijalle.

Mikä on vaikeinta kirjoittamisessa? Entä mitä hauskinta?
Minusta on todella ärsyttävää tulla jatkuvasti keskeytetyksi kesken kirjoittamisen. Silloin voi olla erittäin vaikeaa saada uudelleen kiinni ajatuksesta ja jatkaa kirjoittamista. Sen sijaan erityisen mukavaa on spontaanisti poimia jotakin, mitä lapseni tekevät ja ottaa heidän kokemuksiaan mukaan kirjaan. Hauskaa on, kun he sitten myöhemmin lukevat kirjojani ja tunnistavat kirjojen tapahtumia omiksi kokemuksikseen.

Miten sait idean kirjoittaa Diabolosta?
Kuten sanoin aikaisemmin, tarinani ovat kokemuksieni ja mielikuvitukseni summa. Diabolo on monella tapaa ”unelmieni hevonen”, joka herää henkiin kirjoissani.

Mitä Diabololle tapahtuu tulevaisuudessa?
En halua paljastaa tässä liian paljoa, sillä se pilaisi jännityksen. Voin kuitenkin sanoa sen verran, että tiedossa on paljon uusia, jännittäviä tilanteita ja seikkailuja Rickille ja hänen ystävilleen hevosineen. Jännitystä, romantiikkaa, erilaisia ongelmia, hauskoja tapahtumia… Tylsää ei siis tule olemaan lukijoillakaan.

Onko mielestäsi erityisen haastavaa kirjoittaa kirjasarjaa? Kirjoitatko mieluummin kirjasarjaa vai erillisiä teoksia?
On tietysti haastavaa kirjoittaa sarjaa, sillä täytyy pystyä säilyttämään sama taso ja tyyli pitkän aikaa. Pitää olla paljon ideoita, jotta pystyy kirjoittamaan monia hyviä kirjoja samasta aiheesta tinkimättä laadusta. Itse pidän kuitenkin kirjasarjan kirjoittamisesta, sillä sarjan päähahmot tulevat minulle niin tutuiksi, että ne todella tuntuvat oikeilta ihmisiltä. Koska hahmot tuntuvat realistisilta, myös tapahtumat pysyvät realistisina. Mutta silloin tällöin kirjoitan myös mielelläni erillisiä kirjoja. Se on paljon helpompaa kuin sarjan osan kirjoittaminen: kun kirja on valmis ja tarina loppuu, se myös todella loppuu. Sen jälkeen ei tarvitse enää palata samoihin tapahtumiin tai ajatella, mitä tarinassa voisi tai pitäisi seuraavaksi tapahtua.

Ketkä ovat suosikki-ihmisiäsi koko maailmassa?
Lapseni, äitini ja tietysti elämäni mies ovat listani kärkipäässä. Mutta elämässäni on lukuisia ihania ihmisiä, jotka ovat minulle todella tärkeitä ja rakkaita.

Onko sinulla mottoa elämässäsi?
On kyllä! ”Elä kuunnellen sydämesi ääntä äläkä koskaan unohda, että jo pelkällä hymyllä voi tehdä toisen ihmisen onnelliseksi.”

Mitä muuta haluaisit lukijoiden tietävän sinusta?
Luulen, että melkein kaikki on jo tullut ilmi. Ehkäpä voisin kuitenkin vielä lisätä tämän: Olen yrittänyt liittää hieman elämän filosofiaa jokaiseen kirjoittamaani kirjaan. Nykypäivänä on nimittäin mielestäni erityisen tärkeää, että lapset ja nuoret ymmärtävät, että ongelmista selvitään eikä maailma kaadu siihen, jos kaikki ei aina suju kuten pitää. On tärkeää tulla toimeen muiden ihmisten kanssa ja oppia anteeksiantamisen jalo taito. On myös tärkeää ymmärtää elämän todelliset arvot, kuten hyvän ystävyyden arvostaminen ja toisten ihmisten tukeminen. Toivon, että lukijat löytävät nämä piilotetut viestit kirjoistani ja saavat kipinän toteuttaa näitä arvoja myös omassa elämässään.

Gabi Admilta on julkaistu Polluxissa:
Diabolo – unelmien hevonen, 2002
Diabolo – hengenpelastaja, 2002
Diabolo ja sirkushevoset, 2003
Diabolo ja koettelemusten kesä, 2003
Diabolo – yön sankari, 2004
Diabolo ja varsan kohtalonhetket, 2004
Diabolo, Garibaldin kaksoisolento, 2004
Diabolo ja yksinäinen poni, 2005
Diabolo ja järven salaisuus, 2005
Diabolo – kamppailu aikaa vastaan, 2005
Diabolo – ihan tavallinen päivä, 2006
Diabolo – pelon kahleet, 2007
Diabolo – liukkaalla jäällä, 2007
Diabolo – pimeitä päiviä, 2007
Diabolo – Ricky pulassa, 2008
Diabolo – elämän oppitunnit, 2008
Diabolo – menneisyyden taakka, 2009
Diabolo – kyynelten laakso, 2009
Diabolo – jäähyväiset, 2010

SARJA ON PÄÄTTYNYT