Eli B. Toresen

Eli on paitsi kirjailija myös Polluxin kustannusjohtaja, jolloin hän vastaa kaikkien maiden Pollux-kerhojen toiminnasta. Puolet viikosta Eli työskentelee Polluxin toimistossa Norjassa, ja puolet viikosta hän on kotona keksimässä lisää huimia tarinoita polluxlaisille.

Missä vietit lapsuutesi ja missä sinä asut nyt?
Asun Norjassa, kaupungissa nimeltä Sandnes. Olen asunut täällä lapsesta asti.

Minkälaisista kirjoista pidit lapsena?
Rakastin Astrid Lindgrenin kirjoja. Esimerkiksi Peppi Pitkätossusta pidin kovasti. Luin mielelläni myös Viisikko-kirjoja sekä kaikenlaisia eläinaiheisia kirjoja.

Milloin ja miksi päätit alkaa kirjailijaksi? Kirjoittelitko paljon juttuja lapsena?
Minulla on aina ollut vilkas mielikuvitus. Lapsena keksin ja kirjoittelin mielelläni erilaisia tarinoita, lähinnä omaksi huvikseni. En koskaan olisi uskonut, että jonain päivänä olen ammatiltani kirjailija. Päädyin tähän ammattiin aivan sattumalta, ja siitä saan kiittää yhtä työkaveriani. Olin juuri lukenut erään hevosromaanin käsikirjoituksen, johon en ollut lainkaan tyytyväinen. Tokaisin leikilläni, että pystyisin itsekin kirjoittamaan tuota paremman kirjan. Kollegani sanoi siihen, että mikset sitten kirjoittaisi. Ja niin minä tein. Tämä tapahtui vuonna 1989, ja olen kirjoittanut hevosromaaneja Polluxille siitä lähtien.

Oliko sinulla lempiainetta koulussa?
Vieraiden kielien lisäksi pidin kuvaamataidosta. Piirsin todella mielelläni, vaikka ei minulla varsinaisesti mitään lahjoja ollutkaan.

Mitä teet yleensä vapaa-ajallasi?
Luen paljon ja vietän aikaa ystävieni kanssa. Minä ja aviomieheni olemme molemmat innokkaita pyöräilijöitä, joten hyvällä säällä käymme usein pyöräilemässä. Talvella saatamme käydä hiihtämässä. En ole erityisen hyvä siinä, mutta hauskaa se on silti.

Onko sinulla lempiruokaa?
On vaikea nimetä yhtä suosikkia, sillä syön paljon erilaisia ruokia, mutta pidän eritoten italialaisesta ruoasta.

Kuunteletko paljon musiikkia? Minkälaista?
Kuuntelen usein musiikkia työmatkoillani. Se, mitä musiikkia kuuntelen, riippuu täysin siitä, millä tuulella olen. Tykkään yhtä lailla popista ja rokista kuin oopperamusiikistakin.

Esiintyykö kirjoissasi koskaan ihmisiä oikeasta elämästä?
Ei, mutta joskus saan inspiraation ihmisistä, joita tapaan tai näen. Esimerkiksi muutama vuosi sitten satuin olemaan paikalla, kun isä ja poika keskustelivat jääkiekkojoukkueeseen pyrkimisestä. Isä oli ankara ja ehdottomasti sitä mieltä, että pojan on pyrittävä joukkueeseen. Hän ei lainkaan kuunnellut poikaa, joka yritti sanoa, ettei halua pelata jääkiekkoa. Tämä tapaus muistui mieleeni kirjoittaessani tarinaa pojasta, joka karkasi kotoa, kun hänen isänsä vaati häntä lopettamaan ratsastamisen ja aloittamaan jääkiekon.

Onko sinulla suosikkia kirjoittamiesi kirjojen joukossa?
Minulla on tapana ajatella, että uusin kirjani on aina paras. Sen lisäksi on kuitenkin sanottava, että tähän mennessä jännittävintä on ollut kirjoittaa Valkoista aavehevosta. Pystyin niin hyvin kuvittelemaan, kuinka tuiskuavasta lumesta syntyy valkea hevonen, että tarinaa kirjoittaessani itsekin välillä säikähtelin. Minun täytyi hokea itselleni, että kaikki oli vain mielikuvitukseni tuotetta.    

Mitkä tv-sarjat ovat suosikkejasi?
Viime aikoina suosikkejani ovat olleet Lost ja Täydelliset naiset.

Mitkä ovat suosikkipaikkojasi maailmassa?
Viihdyn erittäin hyvin kotona: tykkään käpertyä viltin alle hyvä kirjan kanssa. Mutta jos matkustan ulkomaille, suosikkikohteeni voisi olla Kreikka. Siellä on mukavan lämmintä, hyvää ruokaa ja ystävällisiä ihmisiä.

Mistä saat ideat kirjoihisi?
Ideat voivat pulpahtaa mistä tahansa. Ajatusten juoksun saattaa laukaista vaikkapa se, jos satun näkemään hevosen niityllä: ehkäpä hevonen on kidnapattu, tai sitten se on vain alkanut käyttäytyä oudosti ilman mitään selvää syytä... Toisaalta idean voi saada myös toiselta ihmiseltä. Esimerkiksi kerran yksi kollegoistani katsoi erästä valokuvaa, jossa oli valkoinen, vihaisen näköinen hevonen, ja sanoi: ”Mikset kirjoittaisi jännityskertomusta valkeasta hevosesta?” Ja saman tien keksin idean Valkoiseen aavehevoseen.

Missä ja milloin sinulla on tapana kirjoittaa?
Minulla on pieni toimisto kotona. Kirjoitan aina kun minulla on tarpeeksi aikaa ja inspiraatiota.

Kuinka monta kirjaa kirjoitat vuodessa?
Viime vuosina olen kirjoittanut neljä kirjaa vuoden aikana, mukaan lukien CD-kirja.

Vau! Se on paljon! Mistä aloitat, kun alat kirjoittaa kirjaa?
Ensin kehittelen mielessäni juonen tai jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä kirjassa tapahtuu. Sitten vain alan kirjoittaa tarinaa. Juoni muuttuu yleensä sitä mukaa kuin kirjoitan, en juuri koskaan pysy alkuperäisessä suunnitelmassani. Tarinan hahmot alkavat elää omaa elämäänsä ja antavat minulle uusia ideoita, jotka yleensä ovat parempia kuin alkuperäiset.

Mikä on vaikeinta kirjoittamisessa? Ja mikä hauskinta?
Vaikeinta on kirjoittamisen aloittaminen. Usein istun vain paikallani ja ajattelen, ettei tästä ikinä tule mitään. Mutta heti kun henkilöhahmot tulevat tutuiksi minulle ja tarinan ihmiset ja hevoset alkavat tuntua eläviltä olennoilta, kirjoittaminen alkaa sujua enkä murehdi enää lainkaan. Hauskinta kirjailijana olemisessa on saada palautetta polluxlaisilta. On ihanaa kuulla, että kerholaiset ovat pitäneet kirjastani.

Mikä on seuraava projektisi?
Seuraavaksi alan kirjoittaa uutta äänikirjaa. Luulenpa, että minulla voisi olla oikein hyvä idea jännityskertomukseksi. Katsotaan...

Ketkä ovat suosikki-ihmisesi koko maailmassa?
Aviomieheni ja koko perheeni.

Olet julkaissut hyvin erilaista materiaalia: novelleja, romaaneja, CD-kirjoja, kauhukertomuksia, mysteerejä, rikosromaaneja... Onko sinulla suosikkia niiden joukossa?
Pidän niistä kaikista, mutta jos pitää valita yksi, niin sanon... kauhutarinat.

Kuka on R. E. Toresen?
Kirjain R tulee nuorimman poikani nimestä Rune. Hän auttoi minua monien käytännön yksityiskohtien kanssa, kun kirjoitin ensimmäistä romaaniani (se oli aikaa ennen internetiä!). Siksi ajattelin, että kiitokseksi siitä voisi olla hyvä idea käyttää hänen nimensä alkukirjainta kirjailijanimessäni. Siihen aikaan en pitänyt itseäni vielä ”oikeana kirjailijana”, minkä vuoksi minusta olisi tuntunut kummalliselta käyttää oikeaa nimeäni.

Onko sinulla mottoa elämässäsi?
Minulla on eräs moton tapainen, jota hoen itselleni niinä päivinä, jolloin inspiraationi on kateissa: ”Jossain tuolla on upea idea, joka vain odottaa minua. Minun ei tarvitse kuin mennä ja kaapata se!”

Kirjailijalta julkaistu

Arvoituskirjoja:
Metsän arvoitus 1998
Pyromaanin arvoitus 1999
Murtovarkaiden arvoitus 2000
Kadonneiden rahojen arvoitus 2001
Ranskalainen arvoitus 2002
Hevoskuiskaajan arvoitus 2003
San Silvon arvoitus 2004
Murheellinen arvoitus 2005
Arvoitus erämaassa 2006
Yöratsastajien arvoitus 2007
Filmitähden arvoitus 2008

Arvoitus kesälomalla 2009

Äänikirjoja:
Ääni menneisyydestä 2000
Kummituspoika 2002
Ruukun karmea salaisuus 2003
Valkoinen aavehevonen 2004
Toivomuskaivo 2005
Varoitus vuosien takaa 2006
Noiduttu puu 2007
Suojelusenkeli 2008

Jäähyväiset 2009