Meille tuli varsa, osa 3

Alusta asti on ollut selvää, että Jekku tarvitsee pian varsaseuraa. Vaihtoehtoja oli monia varsapihatoista tavallisiin talleihin. Paikkoja tutkittuaan Jekun omistaja Ninnu päätyi mukavaan maalaistalliin Vihdissä, jossa Jekku sai seurakseen hieman vanhemman ravurivarsan. Meitä ihmisiä hevosten kuljetus hiukan jännitti, sillä Jekku on jo aika voimakas muttei vielä kovinkaan järkevä… Miten lastaus sujuisi ja malttaisihan pikkumies seistä sen verran rauhassa hevoskuljetusautossa, ettei se vain satuttaisi itseään?
Kuljetus oli järjestetty Jekulle mahdollisimman turvalliseksi: Hevosautoon oli tehty yksi iso karsina, johon Ylli voitiin sitoa kiinni mutta jossa Jekku sai matkustaa vapaana. Autossa ei ollut heinäverkkoa eikä Yllillä ollut jaloissaan edes kuljetussuojia, joihin varsa olisi voinut juuttua jalastaan kiinni. Ja ennen kaikkea, kuskilla oli paljon kokemusta varsojen kuljettamisesta.
Lopulta kaikki sujui hyvin. Pikkumies katseli rekan las-
taussiltaa hetken ihmeissään, mutta köpötteli sitten emänsä perässä autoon kuskin hiukan avustaessa peffasta. Myös matkustaminen oli selvästi Jekulla verissä. Hevosauton ohjaamossa matkustava Ninnu katseli heppoja koko matkan kamerasta ja kertoi, että molemmat seisoivat kovin nätisti.
Kun hevosauto kaarsi uuden kodin pihaan, tarhoissa olevat hevoset valpastuivat. Ylli ja Jekku pääsivät suoraan muiden hevosten viereiseen tarhaan, jotta kaikki saivat ihmetellä tulokkaita. Toisen tamman ja orivarsan kanssa samaan tarhaan Ylli ja Jekku pääsevät vasta viikon tai parin viikon kuluttua, sitten kun hevoset ovat tottuneet ensiksi pienen välimatkan päästä toisiinsa. Oli hauska seurata, miten äiti ja poika tekivät muutaman kierroksen rintarinnan tarhassa. Mutta sitten tuli tärkeämpää tekemistä, sillä tarhaan tuotiin heinää ja sitähän Ylli ei tunnetusti voi vastustaa hetkeäkään.

Ylli rupeaa jurokiksi
Vihdoin koitti suuri päivä, jolloin Jekku pääsi tutustumaan uuteen kaveriinsa, ravurivarsa Colorado Hawkiin. Reippaan kuukauden vanhempi varsa on Jekkua hiukan isompi, mutta toisaalta Jekulla on sen verran topakka luonne, että ne varmasti tulevat hyvin juttuun.
Aluksi tunnelma ei kuitenkaan ollut kovin lämpöinen. Molemmat emät pitivät poikansa visusti vierellään, ja yleensä niin lempeä Ylli oli hurjana. Hetkessä se teki Coloradon emälle Saga Palemalle selväksi, että se oli pomo, joka hallitsi muun muassa heinäkasoja eikä sen varsan kanssa leikkinyt kukaan… Kiltistä tammastamme kuoriutui äkkiä kamala jurokki, joka näytti hampaitaan, nousi pystyyn ja yritti potkia.
Tammojen kyräily jatkui pari päivää, mutta sitten ne kaiketi tajusivat, ettei toisista ole kummallekaan mitään haittaa ja lapset saivat tutustua toisiinsa. Ja voi sitä riemua, kun pikku jätkät pääsivät leikkimään. Molemmat olivat heti samalla aaltopituudella: kaveria oli näykittävä tämän tästä ja sitten oli pingottava täysiä peräkanaa tarhassa. Tammat katselivat aluksi valppaina pikkuistensa nujakointia, mutta taisivat sitten huokaista yhteistuumin helpotuksesta, sillä nyt sankarit voisivat kiusata toisiaan äitiensä sijasta.

Aika kulkee nopeasti
Marraskuussa Jekku hörppi viimeiset korvikemaidot tuttipullosta. Pari päivää varsa vaikutti olevan vähän ihmeissään, kun ei saanutkaan illalla meiltä ihmisiltä maitoa. Se hörisi sydäntä särkevästi aina maitoaikaan ja tillotti meitä vaativasti, mikä ainakin kosketti kovasti allekirjoittaneen herkkää mieltä. Mutta ei auta, niin se aika kuluu ja tästä eteenpäin Jekun on syötävä entistä enemmän heinää ja kauraa, vaikka kyllähän myös Ylliltä tulee maitoa jonkin verran.
Jekku on kasvanut taas ihan hirveästi, niin kuin voitte kuvista nähdä. Tällä uudella tallilla loimitetaan varsatkin sadesäällä, ja Ninnu on saanut ostella isompia poniloimia tämän tästä. Jekku suhtautui alusta asti loimeen hyvin eikä ollut millänsäkään kun sai sen päällensä. Kaikille hevosille selkään laitettavat jutut eivät ole yhtä helppoja, sillä niiden vaistot varoittavat päälle hyppäävistä saaliseläimistä, ja esimerkiksi kaverini heppa meinasi saada sydänkohtauksen, kun sai ensimmäisen kerran pelkän satulahuovan selkäänsä. Se oli tosin silloin jo paljon vanhempi eikä sitä ollut käsitelty pikkuisena kovinkaan paljon.
Jekku on muutenkin käyttäytynyt oikein mallikelpoisesti hoidettaessa. Se tykkää kaiketi kovasti jalkojen harjauksesta, sillä toimenpiteen aikana se seisoo aivan hiljaa paikoillaan. En voi lakata hämmästelemästä sitä, miten muutaman kuun ikäinen varsa kykenee siihen, kun joskus isot hevosetkaan eivät malta seisoa hiljaa. Jekku on myös hirveän huomionkipeä ja joudun todella ponnistelemaan, että saan välillä hoitaa Ylliäkin. Jekun mielestä kun vain sitä olisi harjattava ja rapsutettava koko ajan.
Pikku varsan elämää seuratessa aika kulkee hirmu nopeasti eikä tammikuuhun, jolloin Jekku on tarkoitus vieroittaa Yllistä, ole enää pitkä matka. Onneksi vieroitus tehdään sillä lailla pehmeästi, että senkin jälkeen emä ja poika saavat tarhailla yhdessä aina siihen asti, kunnes Jekku tulee siihen ikään, että alkaa astua. Eikä sen tarvitse olla öitäkään heti yksin, vaan se pääsee kimppakarsinaan Coloradon kanssa. Mutta näistä asioista sitten lisää myöhemmin!

Teksti ja kuvat: Niina Jormanainen