Meille tulee varsa, osa 3

Ylli torkkuu auringossa eikä lotkauta korvaansakaan, vaikka huutelen sitä tarhan portilta. Tämä on uutta, sillä ennen se tuli aina höristen portille vastaan. Vihellän kerran ja toisenkin, ja lopulta tamma raahustaa luokseni. Iso vatsa keikkuu puolelta toiselle, ja Ylli näyttää raukealta. Se ei taida ymmärtää, miksi häiritsen sen päiväunia.
Tosin en taida olla ainoa häiritsijä… Vähän väliä Yllin vatsa oikein heilahtaa, kun masuasukki antaa kuulua itsestään. En tiedä, tuntuuko se tammasta ikävältä, mutta ainakaan Ylli ei reagoi mitenkään potkuihin. Mutta mitenkähän on ihan loppuraskaudesta, kun varsa on paljon isompi kuin nyt? Kun kirjoitan tätä juttua toukokuussa synnytykseen on noin puolitoista kuukautta, ja näinä viimeisinä päivinä varsa voi kasvaa jopa 500 grammaa päivässä!
Olemme mitanneet huviksemme jo jonkin aikaa Yllin masun ympärysmittaa, joka kertoo hyvin, millaista vauhtia tamma pulskistuu. Huhtikuun alussa mitta oli 236 cm, kun nyt toukokuun puolessa välissä senttejä kertyy jo 249! Huh huijaa, mitenhän suureksi vatsa voi tulla?

Lähestyvän synnytyksen merkit

Pian saamme tosissaan alkaa tarkkailla Ylliä. Tammat varsovat usein öisin, koska silloin on kaikista rauhallisinta. Yllin karsinaan on tarkoitus asentaa kamera, jotta meidän ei tarvitse viettää ihan koko kesä-heinäkuun vaihdetta tallissa. Kamerasta on myös se hyöty, että niin me ihmiset emme ainakaan häiritse Ylliä. Usein kuulee nimittäin tarinoita, joissa varsa on putkahtanut maailmaan juuri sillä välin, kun tammaa valvova ihminen on kipaissut vessassa tai hakemassa kahvikupin.
Hevosen sanotaan olevan kotieläimistä paras synnyttäjä, mutta varsomista on kuitenkin valvottava. Jos kaikki menee hyvin synnytyksessä, hevonen pärjää siinä pitkälti yksin, mutta toisaalta sitten jos on ongelmia, ne ovat usein hengenvaarallisia. Silloin ihmisen ja eläinlääkärin apua tarvitaan ripeästi.
Mistä sitten tietää, milloin tamma aikoo synnyttää? Jos tamma on varsonut aiemmin, kannattaa laskea edellisen tiineyden vuorokaudet, sillä usein tiineys kestää yhtä kauan. Mutta jos aikaisempia varsoja ei ole, niin ei auta muu kuin tarkkailla tammaa. Yleisempää on, että varsa syntyy hieman laskettua aikaa myöhemmin, mutta tarkkaa varsomisajankohtaa on mahdotonta sataprosenttisen varmasti ennustaa. Jokainen tamma käyttäytyy nimittäin yksilöllisesti eikä ole olemassa mitään varmaa merkkiä, joka kertoisi esimerkiksi seuraavan yön varsomisesta.
Varmojen merkkien sijaan on kuitenkin joukko yleisiä piirteitä, joita voidaan tarkkailla. Ennen synnytystä tamman vatsa tippuu kunnolla alas, ja maidosta turpeat utareet kääntyvät sojottamaan ulospäin. Lisäksi hännän sivun jänteet ja lihakset löystyvät, niin että häntä liikkuu vapaasti. Hevosen takapää tuntuu tällöin pehmeältä, vähän hyytelömäiseltä. Lisäksi tamman nänneihin tulee yleensä kellertävän pihkamaiset vahatipat, joiden sanotaan usein kertovan jo seuraavana yönä tapahtuvasta synnytyksestä. Monet pian varsovat tammat käyttäytyvät myös rauhattomasti, lopettavat syömisen ja hikoilevat rajusti. Ja sitten on niitä tammoja, jotka ovat täysin muina miehinä loppuun asti ja putkauttavat varsansa maailmaan ilman minkäänlaisia ennakkovaroituksia.

Lungisti lökötellen

Viimeiset tiineysajat Ylli viettää rauhassa, ja sen päivän suurin ponnistus on käpsytellä tarhaan. Me ihmiset käymme vain hoitelemassa sitä ja tarkkailemme, milloin sillä alkaa näkyä lähestyvän synnytyksen merkkejä. Vielä ei näy mitään isoa vatsaa lukuun ottamatta! Paria viikkoa ennen laskettua aikaa Yllin kauramäärää vähennetään noin puoleen ja kengittäjä ottaa siltä kengät pois. Ilman kenkiä se ei satuta varsaansa niin pahasti, jos sattuu vahingossa tallomaan sen päälle. Ja sitten kun h-hetki lähestyy, sen karsinaan laitetaan paljon olkia, jotta varsan on pehmeä tupsahtaa maailmaan. Ja me ihmiset valmistaudumme valvomaan yöt, jotta olemme varmasti valmiina Yllin pienokaisen saapumiseen.

Pitäkää peukkuja, että synnytys menee hyvin, ja seuraava juttu on terveestä ja hyvinvoivasta pikkuvarsasta!

Teksti ja kuva: Niina Jormanainen