Rebeckan ja Chican ratsastustuokio
Tällä kertaa Chican kuulumisia kertoo El Ranchon ratsastuksenopettaja Rebecka.
Aurinko on korkealla, kun astelen kevyin askelin tallille. Chica odottaa laitumen portilla yhteistä ratsastustuokiotamme. Minut nähdessään se hirnahtaa hiljaa, höristää korvansa ja astelee edestakaisin. Se ei tahdo enää seisoskella hetkeäkään tyhjän panttina! Pujotan riimun sen pehmeän turvan yli ja talutan sen harjauspuomille.
Kun olen harjannut tyttömme kiiltäväksi ja laittanut sen kuntoon, nousen selkään. Chica pärskii kärsimättömästi tietäen, ettei se saa lähteä liikkeelle ilman lupaani. Painan pohkeeni sen kylkiä vasten, jolloin se ryhtyy askeltamaan kevyesti eteenpäin. Tänään ohjelmassa on esteharjoittelua. Tilan omistaja Ingalill on pystyttänyt ristikkoesteen keskelle kenttää. Hyppään ensiksi pari kavalettia ja ohjaan sitten tamman esteelle. Kunnon verryttely ennen hyppäämistä on aina ehdottoman tärkeää, jotta hevosen lihakset ehtivät lämmetä.
Chica lennähtää esteen yli ongelmitta. Se näyttää tyytyväiseltä ja minä kiitän sitä heti. Toistan harjoituksen pariin otteeseen, ennen kuin muutan esteen pystyesteeksi. Chica pärjää hienosti. Se ylittää esteen kerta toisensa jälkeen reilusti korkeammalta, ja siitä voi aistia, että se nauttii! Minulla sen sijaan on kädet täynnä rakkuloita, kun olen kaikin voimin yrittänyt rauhoitella sitä esteiden välillä.
Chica on edistynyt uskomattoman paljon sen jälkeen, kun se syyskuussa 2006 saapui El Rancholle. Aina ei voi tietää, miten kaltoin kohdellun hevosen kanssa pitäisi toimia, mutta Chica ja minä olemme olleet varsinainen tiimi. Olemme vahvistuneet yhdessä, oppineet toistemme erehdyksistä ja ammentaneet toistemme taidoista. Yhteinen matkamme on ollut uskomattoman antoisa, ja olen nauttinut joka hetkestä. Arasta, epävarmasta ja huonokuntoisesta Chicasta on kasvanut elämäniloinen ja kaunis tamma. Se on tallin kuningatar, eikä ole missään vaiheessa pitänyt kynttiläänsä vakan alla.
Hevosten kanssa työskenneltäessä on tärkeää, ettei niitä rasiteta liikaa. Ratsastusharjoituksia on vaihdeltava, ja siksi olemmekin laatineet Chicalle ihan oman ratsastusohjelman. Neljänä päivänä viikossa harjoittelemme maasta käsin ja kahtena päivä menemme joko maastoon tai treenaamme esteitä. Kerran viikossa sillä on vapaapäivä, jolloin se saa levätä ja vain nauttia hoitajiensa huomiosta.
Nyt päivän työskentely on loppusuoralla. Pyyhin Chican kostealla sienellä ja hieron sitä. Se on hien peitossa kaulasta vatsaan ja näyttää väsyneeltä. Chican suonissa virtaa runsaasti arabialaisverta, ja siksi se alkaa usein hermoilla ilman mitään erityistä syytä. Sähäkän luonteensa vuoksi se kuluttaa enemmän ravintoa kuin ehtii syödä, eikä tämän takia ota pulskistuakseen muiden hevosten mittoihin! Aiomme kuitenkin jatkossakin yrittää vähä vähältä kasvattaa sen lihasmassaa. Aika näyttää, onnistummeko, mutta jos Chica kehittyy samaan tahtiin kuin tähän asti, tallissamme on pian aikamoinen esteratsu!
Rebecka
Aurinko on korkealla, kun astelen kevyin askelin tallille. Chica odottaa laitumen portilla yhteistä ratsastustuokiotamme. Minut nähdessään se hirnahtaa hiljaa, höristää korvansa ja astelee edestakaisin. Se ei tahdo enää seisoskella hetkeäkään tyhjän panttina! Pujotan riimun sen pehmeän turvan yli ja talutan sen harjauspuomille.
Kun olen harjannut tyttömme kiiltäväksi ja laittanut sen kuntoon, nousen selkään. Chica pärskii kärsimättömästi tietäen, ettei se saa lähteä liikkeelle ilman lupaani. Painan pohkeeni sen kylkiä vasten, jolloin se ryhtyy askeltamaan kevyesti eteenpäin. Tänään ohjelmassa on esteharjoittelua. Tilan omistaja Ingalill on pystyttänyt ristikkoesteen keskelle kenttää. Hyppään ensiksi pari kavalettia ja ohjaan sitten tamman esteelle. Kunnon verryttely ennen hyppäämistä on aina ehdottoman tärkeää, jotta hevosen lihakset ehtivät lämmetä.
Chica lennähtää esteen yli ongelmitta. Se näyttää tyytyväiseltä ja minä kiitän sitä heti. Toistan harjoituksen pariin otteeseen, ennen kuin muutan esteen pystyesteeksi. Chica pärjää hienosti. Se ylittää esteen kerta toisensa jälkeen reilusti korkeammalta, ja siitä voi aistia, että se nauttii! Minulla sen sijaan on kädet täynnä rakkuloita, kun olen kaikin voimin yrittänyt rauhoitella sitä esteiden välillä.
Chica on edistynyt uskomattoman paljon sen jälkeen, kun se syyskuussa 2006 saapui El Rancholle. Aina ei voi tietää, miten kaltoin kohdellun hevosen kanssa pitäisi toimia, mutta Chica ja minä olemme olleet varsinainen tiimi. Olemme vahvistuneet yhdessä, oppineet toistemme erehdyksistä ja ammentaneet toistemme taidoista. Yhteinen matkamme on ollut uskomattoman antoisa, ja olen nauttinut joka hetkestä. Arasta, epävarmasta ja huonokuntoisesta Chicasta on kasvanut elämäniloinen ja kaunis tamma. Se on tallin kuningatar, eikä ole missään vaiheessa pitänyt kynttiläänsä vakan alla.
Hevosten kanssa työskenneltäessä on tärkeää, ettei niitä rasiteta liikaa. Ratsastusharjoituksia on vaihdeltava, ja siksi olemmekin laatineet Chicalle ihan oman ratsastusohjelman. Neljänä päivänä viikossa harjoittelemme maasta käsin ja kahtena päivä menemme joko maastoon tai treenaamme esteitä. Kerran viikossa sillä on vapaapäivä, jolloin se saa levätä ja vain nauttia hoitajiensa huomiosta.
Nyt päivän työskentely on loppusuoralla. Pyyhin Chican kostealla sienellä ja hieron sitä. Se on hien peitossa kaulasta vatsaan ja näyttää väsyneeltä. Chican suonissa virtaa runsaasti arabialaisverta, ja siksi se alkaa usein hermoilla ilman mitään erityistä syytä. Sähäkän luonteensa vuoksi se kuluttaa enemmän ravintoa kuin ehtii syödä, eikä tämän takia ota pulskistuakseen muiden hevosten mittoihin! Aiomme kuitenkin jatkossakin yrittää vähä vähältä kasvattaa sen lihasmassaa. Aika näyttää, onnistummeko, mutta jos Chica kehittyy samaan tahtiin kuin tähän asti, tallissamme on pian aikamoinen esteratsu!
Rebecka