Matkalla maaliin

Kevät on vihdoinkin tullut, ja nautin auringosta. Kippaan kottikärryllisen sahanpurua karsinaan ja ihastelen kätteni jälkiä. Chica ja muut hevoset mutustelevat tyytyväisinä ruohoa laitumella. Chica on tehnyt lujasti töitä viime aikoina, joten nyt se viettää ansaittua lepopäivää. Menen tamman luokse laitumelle ja silitän sen pehmeää turpaa. Chicasta näkee, miten se nauttii taputtelusta. Käteni on pehmoisen, valkean karvan peitossa. Hevoset pudottavat kesän tullen talvikarvansa, jolloin niiden harjaaminen ei ole enää niin työlästä. Istun ämpärin päälle katselemaan, kun upea ystäväni laiduntaa. Auringon säteet saavat Chican karvan säihkymään niin, että se näyttää tavallistakin kauniimmalta.
Minun ohjenuorani on aina ollut, ettei elämässä mikään ole mahdotonta. Siksi ei ollut vaikea päätös ottaa Chicaa tallille. Vanhempani ovat aina tukeneet ratsastamistani ja ajatelleet, että sen pitää olla hauskaa, kiinnostavaa ja hyvä harrastus. Olen kilpailuhenkinen ihminen, mikä on usein johtanut minut koettelemaan rajojani. Olen joutunut tilanteisiin, joista en ole tiennyt edes selviäväni. Toistaiseksi kaikki on aina kääntynyt parhain päin. Jokainen paha paikka on vahvistanut minua niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Usein ihmiset ovat epäilleet kykyjäni selvitä, mutta se on vain kannustanut minua parempiin suorituksiin. Hyvä esimerkki tästä on se, kun olimme juuri muuttaneet Espanjaan. Perheeni ymmärsi, että kodin lähellä pitäisi olla jokin talli. Löysimme vanhan härkätaisteluareenan, joka oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Se oli nyt talli. Vaikka seinät olivat romahtamispisteessä ja hevosten tilat oli erotettu toisistaan paalinaruilla sidotuilla muoviputkilla, rakastin paikkaa. Millään muulla ei ollut väliä, kunhan vain sain olla hevosten lähellä.
Chica on nyt tullut viereeni kerjäämään makupaloja vastustamattomalla tavalla, jonka vain se osaa. Se onnistuu joka kerta, sillä se on löytänyt heikon kohtani! Annan tammalle porkkanan, jota se rouskuttelee. Myös Romantico tunkee mukaan. Se ja Chica ovat aina pitäneet toisistaan, ja Chica tekee nytkin tilaa ystävälleen.

En ollut asunut kauan Espanjassa, ennen kuin sain Romanticon. Siitä tuli minun ikioma hevoseni. Se oli alussa todellinen villiori: sen karsinaan menneet saivat usein lentävän lähdön. Kukaan ei olisi arvannut, että siitä tulee jonain päivänä El Ranchon oma maskotti ja maailman kiltein hevonen. Alussa vanhempani halusivat palauttaa Romanticon, mutta en antanut periksi. Lupasin itselleni, että selviän hevosen kanssa. Sen halusin näyttää myös tallinomistajalle Antoniolle, joka oli varsinainen sovinisti. Hänen mielestään tytöt eivät todellakaan osaa ratsastaa ja hevosen kunnioitus voitetaan vain piiskalla. Todistin hänen olevan väärässä molempien asioiden suhteen. Antonion mielestä kypärät olivat tyhmännäköisiä, joten hän käytti vain hattua ratsailla (hölmöä, ettei niin kokenut mies osannut edes tätä asiaa). Vaikka en aina jakanutkaan tallinomistajan käsityksiä hevosenpidosta, vietin ”härkätaistelutallissa” hienoja hetkiä ja keräsin arvokasta kokemusta. Jonkin ajan kuluttua siirsimme Romanticon El Rancholle, jossa oli paremmat tallit ja laitumet.
Neuvoni kaikille hevoshulluille on tämä: uskokaa itseenne, niin kaikki järjestyy. Asettakaa tavoitteet korkealle älkääkä lopettako, ennen kuin ne on saavutettu. ”Ei jotain niin huonoa, ettei jotain hyvääkin” on paikkaansa pitävä sananlasku. Minun tieni johti Chican ja Romanticon luokse, mikä on korvaamattoman arvokasta. Ne kuuluvat parhaiden ystävieni joukkoon, ja meillä on jo monia, yhteisiä muistoja.