Ihana ratsastushetki
Tällä kertaa Chican kuulumisia kertoo El Ranchon ratsastuksenopettaja Rebecka.
Talliin saapuessani hevoset murkinoivat kaikessa rauhassa. Siellä oli ihan hiljaista, ja rauha tarttui minuunkin, kun istahdin katselemaan Chican heinänrouskutusta. Se tuli luokseni, ja minä silitin sen kaulaa. Eikö olekin outoa, että eläimet pystyvät ilmaisemaan niin suurta kiintymystä ja kiitollisuutta ihan ilman sanoja?
Harjasin Chican karsinassa, jotta se ehtisi lopettaa ateriansa ennen satulointia. Tänään lähtisimme pitkälle ratsastusretkelle suolajärven ympäri. Kiristin satulavyön ja tarkistin, ettei se hangannut tamman ihoa. Sitten otin eväsreppuni. Chica hörähteli kärsimättömästi, kun nousin satulaan, eikä aikaakaan, kun olimme matkalla! Käännyin päätieltä palmuviljelmälle. Chica käyttäytyi mallikkaasti. Se on saavutus, joka on vaatinut paljon aikaa ja työtä, mutta on se ollut sen arvoistakin! Annan tamman mennä käyntiä pitkin ohjin osoittaakseni, että se voi rentoutua. Jos hevonen stressaantuu ja pelästyy helposti, hermostunut ratsastaja ei sanottavasti auta asiaa. Siksi pyrin aina säilyttämään malttini, ja yleensä hevonen oivaltaakin melko pian, ettei sillä ole syytä huoleen.
Kun Chica runsas vuosi sitten saapui El Rancholle, ryhdyin heti työskentelemään sen kanssa maasta käsin. Minun piti opettaa se luottamaan minuun, ennen kuin saatoin nousta sen selkään. Monilla hevosilla, jotka ovat viettäneet paljon aikaa yksikseen, on omat tapansa ja tottumuksensa, ja niiden voi joskus olla vaikea sopeutua muihin. Siksi niille on hirmuisen tärkeä tehdä heti kättelyssä selväksi, kuka käskee. Se onnistuu helposti esimerkiksi taluttamalla hevosta kentällä. Kun sinä pysähdyt, sen pitää pysähtyä takanasi. Jos se astelee ohitsesi, sinun pitää vaatia sitä peruuttamaan pari askelta taaksepäin. Muista myös kehua heppaasi, jos se toimii oikein! Hevosia pitää muistaa kiittää saman tien – ja vaikka eläin ei onnistuisikaan ensimmäisellä yrittämällä, on hyvä pitää mielessä, että se yrittää parhaansa. Harjoituta tottelevaisuutta, kun talutat ratsun karsinaan ja pois karsinasta, sekä matkalla laitumelle tai tarhaan. Muuta arkirutiinit treenituokioiksi, niin huomaat ennen pitkää, että hevosesi on oppinut kuuliaiseksi, ja mikä tärkeintä, että se luottaa sinuun! Ystävällesi valkenee pian, että sinä teet päätökset. Älä aseta rimaa liian korkealle. Valmistaudu kasvamaan yhdessä hevosen kanssa.
Chica ja minä käännymme suoralle hiekkatielle, joka on täydellinen laukattavaksi. Tamma yrittää kiskoa ohjia, joten minun on käännettävä se voltille, ennen kuin jatkamme laukkaamista. Sen korvat ovat hörössä, kun se melkein liitää eteenpäin. Tuuli saa silmäni kyyneltymään, enkä näe mitään, joten nojaudun tamman kaulaa vasten ja päätän luottaa siihen sokeasti. Chica nopeuttaa askeltaan, ja minusta tuntuu, että sen kaviot tuskin koskettavat maata. Ihan niin kuin lentäisimme! Hetken kuluttua käännymme kohti pientä metsikköä, jossa minusta alkaa tuntua, että kaipaamme molemmat hengähdystaukoa. Laskeudun satulasta ja sidon tamman valtavan viikunapuun katveeseen. Chica tepsuttaa tyytyväisenä heinikossa, ja minä istahdan sen viereen kivelle. Tämä se vasta on elämää! Voiko tämän parempaa olla olemassakaan? Chica tulee lähelleni ja laskee päänsä syliini. Käännän sen otsatukan sivulle ja katson tamman suuriin, ruskeisiin silmiin. Ne kertovat, että se haluaa jatkaa matkaa. Hengitän syvään, ennen kuin nousen jälleen satulaan. Chica nopeuttaa askeltaan minusta välittämättä. Hymyilen itsekseni ja rutistan sitä lujaa. Sitten käännymme kohti kotia.
T. Rebecka
Talliin saapuessani hevoset murkinoivat kaikessa rauhassa. Siellä oli ihan hiljaista, ja rauha tarttui minuunkin, kun istahdin katselemaan Chican heinänrouskutusta. Se tuli luokseni, ja minä silitin sen kaulaa. Eikö olekin outoa, että eläimet pystyvät ilmaisemaan niin suurta kiintymystä ja kiitollisuutta ihan ilman sanoja?
Harjasin Chican karsinassa, jotta se ehtisi lopettaa ateriansa ennen satulointia. Tänään lähtisimme pitkälle ratsastusretkelle suolajärven ympäri. Kiristin satulavyön ja tarkistin, ettei se hangannut tamman ihoa. Sitten otin eväsreppuni. Chica hörähteli kärsimättömästi, kun nousin satulaan, eikä aikaakaan, kun olimme matkalla! Käännyin päätieltä palmuviljelmälle. Chica käyttäytyi mallikkaasti. Se on saavutus, joka on vaatinut paljon aikaa ja työtä, mutta on se ollut sen arvoistakin! Annan tamman mennä käyntiä pitkin ohjin osoittaakseni, että se voi rentoutua. Jos hevonen stressaantuu ja pelästyy helposti, hermostunut ratsastaja ei sanottavasti auta asiaa. Siksi pyrin aina säilyttämään malttini, ja yleensä hevonen oivaltaakin melko pian, ettei sillä ole syytä huoleen.
Kun Chica runsas vuosi sitten saapui El Rancholle, ryhdyin heti työskentelemään sen kanssa maasta käsin. Minun piti opettaa se luottamaan minuun, ennen kuin saatoin nousta sen selkään. Monilla hevosilla, jotka ovat viettäneet paljon aikaa yksikseen, on omat tapansa ja tottumuksensa, ja niiden voi joskus olla vaikea sopeutua muihin. Siksi niille on hirmuisen tärkeä tehdä heti kättelyssä selväksi, kuka käskee. Se onnistuu helposti esimerkiksi taluttamalla hevosta kentällä. Kun sinä pysähdyt, sen pitää pysähtyä takanasi. Jos se astelee ohitsesi, sinun pitää vaatia sitä peruuttamaan pari askelta taaksepäin. Muista myös kehua heppaasi, jos se toimii oikein! Hevosia pitää muistaa kiittää saman tien – ja vaikka eläin ei onnistuisikaan ensimmäisellä yrittämällä, on hyvä pitää mielessä, että se yrittää parhaansa. Harjoituta tottelevaisuutta, kun talutat ratsun karsinaan ja pois karsinasta, sekä matkalla laitumelle tai tarhaan. Muuta arkirutiinit treenituokioiksi, niin huomaat ennen pitkää, että hevosesi on oppinut kuuliaiseksi, ja mikä tärkeintä, että se luottaa sinuun! Ystävällesi valkenee pian, että sinä teet päätökset. Älä aseta rimaa liian korkealle. Valmistaudu kasvamaan yhdessä hevosen kanssa.
Chica ja minä käännymme suoralle hiekkatielle, joka on täydellinen laukattavaksi. Tamma yrittää kiskoa ohjia, joten minun on käännettävä se voltille, ennen kuin jatkamme laukkaamista. Sen korvat ovat hörössä, kun se melkein liitää eteenpäin. Tuuli saa silmäni kyyneltymään, enkä näe mitään, joten nojaudun tamman kaulaa vasten ja päätän luottaa siihen sokeasti. Chica nopeuttaa askeltaan, ja minusta tuntuu, että sen kaviot tuskin koskettavat maata. Ihan niin kuin lentäisimme! Hetken kuluttua käännymme kohti pientä metsikköä, jossa minusta alkaa tuntua, että kaipaamme molemmat hengähdystaukoa. Laskeudun satulasta ja sidon tamman valtavan viikunapuun katveeseen. Chica tepsuttaa tyytyväisenä heinikossa, ja minä istahdan sen viereen kivelle. Tämä se vasta on elämää! Voiko tämän parempaa olla olemassakaan? Chica tulee lähelleni ja laskee päänsä syliini. Käännän sen otsatukan sivulle ja katson tamman suuriin, ruskeisiin silmiin. Ne kertovat, että se haluaa jatkaa matkaa. Hengitän syvään, ennen kuin nousen jälleen satulaan. Chica nopeuttaa askeltaan minusta välittämättä. Hymyilen itsekseni ja rutistan sitä lujaa. Sitten käännymme kohti kotia.
T. Rebecka