Herätys keskellä yötä

BÄNG! BÄNG! Mitä se oli? Nousin unisena sängystä. Melu taukosi hetkeksi, mutta alkoi sitten taas. BÄNG! BÄNG! Kuulosti ihan siltä kuin joku olisi hakannut vasaralla metalliseinää. Yritin löytää lampun valokatkaisijaa pimeässä, samalla kun kietouduin peitteeseeni ja hiivin hiirenhiljaa ovelle. Vaikka olin kauhusta kankeana, onnistuin avaamaan oven. Päässäni pyöri vain yksi ajatus: kunpa hevosilla olisi kaikki hyvin. Samassa muistin kaikki kamalat kauhujutut öisistä hevosvarkaista ja pulssini kiihtyi.
Hiivin sydän pamppaillen tallille. Nyt oli aivan hiljaista, mutta minä pelkäsin kahta kauheammin. Sytytin ulkovalot ja... näin Chican ja Freddyn penkomassa ruoantähteitä roskiksesta! Riiviöt olivat karanneet laitumelta ja käyskentelivät nyt vapaana tallipihalla. Henkäisin syvään ja aloin torua hevosia. Karkulaiset näyttivät pettyneiltä. Ne taisivat tietää, että pian niiden yöllinen seikkailu olisi ohi. Katselin ympärilleni ja hämmästelin sotkua, minkä ne olivat saaneet aikaiseksi. Mitenhän pitkään ne olivat ehtineet temmeltää täällä?
Kun olin saanut hepat takaisin tarhaan, siivosin sotkun. Naurahdin, kun katsoin niitä vielä kerran, ennen kuin lähdin nukkumaan. Niiden silmät säihkyivät ja muut hevoset olivat kerääntyneet seikkailijoiden ympärille uteliaana. Kertoivatkohan ne toisille suuresta paostaan?
Tämä ei ollut Chican ja Freddyn ensimmäinen karkumatka, vaan ne tuntuvat olevan aina pahanteossa. Freddylle on jopa ostettu varta vasten hyvin ohut riimu, jota se pitää myös laitumella päässään. Normaalisti emme jätä riimuja päähän laitumelle, etteivät hevoset vain jää niistä mihinkään kiinni, mutta Freddy on poikkeus. Riimu päässä sen saa vähän helpommin kiinni, kun se taas päättää karata.
Niin kuin olen aiemmin kertonut, Freddy on Chican ykköskaveri. Muita hevosiahan tamma tuskin sietää, joten on ihanaa nähdä sen pitävän edes tästä ponista. Aina tosin tämänkään parivaljakon elo ei ole mutkatonta. Chica kyllästyy usein Freddyyn, kun tämä tunkee esimerkiksi tamman vatsan alle syömään ruohoa. Yhtenä päivänä Chica sai ilmeisesti tarpeekseen ja raahasi Freddyä riimusta ympäriinsä. Pikku shettisparka tuli tamman perässä kuin rukkanen ja oli lopulta todella uupunen näköinen. Opetus kuitenkin meni perille ja Freddy jätti tamman rauhaan loppupäiväksi. Itse se meni nukkumaan palmun katveeseen ja rojotti siellä kieli ulkona. Lepo olikin sillä kertaa hyvin ansaittu, mutta oppiko pieni kiusankappale tästä mitään? Eipä tietysti. Freddy rakastaa yhtä kaikki tehdä kepposia muille hevosille, ja taitavat nekin rakastaa sitä, vaikka eivät sitä aina näytäkään.

T. Rebecka Uhrfeldt