Chican ensimmäinen fiesta

Aurinko nousee vaivihkaa. On minun vuoroni jakaa aamurehut, minkä vuoksi saapastelen talliin hyvin aikaisin. Menen halaamaan Chicaa. Tamma katsoo minua unisesti suurilla silmillään, ja minä kieputan sormeni sen harjaan ja annan sen lämmittää käteni. Aamutallissa on aivan erityislaatuinen tunnelma – kaikkialla vallitsee rauha.

Tänään minulle ja Chicalle koittaa suuri päivä, sillä osallistumme fiestaan! Eilen harjasin tammaa niin, että nyt sen karva säihkyy. Jynssäsin myös varusteet, jotka roikkuvat puhtaina karsinan oven koukussa. Minulla on omat epäilykseni siitä, miten Chica selviää juhlasta, mutta pitkällisen pohtimisen jälkeen olen päättänyt kokeilla tamman sietokykyä. Nyt tai ei koskaan. Meidän tallistamme fiestaan lähtee neljä ratsukkoa. Odotamme jännittyneinä El Ranchon portilla juhlaparaatia. Musiikki jylisee, ja kaukana kiemurtelee ihmisjono, joka kasvaa kulkueen tullessa lähemmäksi. Chica tanssahtelee innoissaan ja pärskii äänekkäästi. Minä puolestani puristan ohjia nyrkit valkoisina. Kyllä me tästä selviämme!

Onnistumme sujahtamaan paraatiin mukaan, ja virta alkaa viedä meitä. Olen koko ajan valppaana, sillä en tiedä, miten Chica reagoi kaikkeen uuteen ympärillään. Joka puolella juoksee lapsia iloisenvärisissä vaatteissa, ihmiset puhuvat kovalla äänellä, autot tööttäilevät, ilotulitusraketit paukkuvat ja hevoset tepastelevat. Olemme keskellä paraatin säpinää, mutta Chica vain marssii rauhassa mukana. Kadut täyttyvät tanssahtelevista andalusialaisista. Orien harjat ulottuvat jalkoihin asti, mutta yksikään ei vedä vertoja Chicalle. Sen joustava askel salpaa kenen tahansa hengen! 

Jatkamme eteenpäin, ja juhlatunnelma valtaa jokaisen. Kulkue tulee viimein palmujen katveeseen, jonne on aseteltu sadoittain pöytiä ja tuoleja. Nousemme ratsailta ja sidomme hevoset isoon palmuun, joka tarjoaa niille täydellisen varjon. Vaikka olemme kulkeneet vain käyntiä, Chica kylpee hiessä. Haen sille vettä. Koska olemme vieraassa paikassa, vahdimme vuorotellen hevosia samalla, kun lounastamme. Chica asettuu aloilleen nopeasti, seisoo rauhassa ja haukkaa muutaman suullisen ruohoa. Minäkin päätän syödä, sillä tarvitsen energiaa!

Fiestan juhlaruokana on espanjalainen erikoisuus paella, jota kaikki halukkaat saavat maistella. Täytän lautaseni ääriä myöten ja palaan syömään hevosten luokse. Hälinästä huolimatta hevoset ovat kuin viilipyttyjä. Hymyilen itsekseni ajatellessani, miten paljon minä ja Chica olemme harjoitelleet päästäksemme siihen pisteeseen, jossa tänään olemme. Miten paljon olen tehnyt työtä, jotta saavuttaisin tamman luottamuksen. Kun hevosen luottamuksen kerran saa, on saanut elinikäisen ystävän. Parhaan mahdollisen!
Rebecka Uhrfeldt