Pollux-hevoskerho
 
 
 

Uusi alku



El Rancholle saapumisestani on kulunut kohta kaksi vuotta. Täällä olen saanut parantua Rebeckan ja Ingerin hyvässä hoidossa. Elämäni näyttää olevan kuitenkin täynnä yllätyksiä ja muutoksia. Sen sain jälleen kerran todeta…

Eräänä päivänä El Ranchon talliin saapasteli mies, joka kutsui itseään Senor G:ksi. Tunsin heti, että hän ymmärsi hevosia. Mies kohteli minua lempeästi mutta päättäväisesti ja hänen äänensä kuulosti rauhalliselta ja pehmeältä. En tosin osannut hänen puhumaansa kieltä paljoakaan, mutta silti ymmärsin häntä.

Parin päivän päästä Senor G saapui taas. Nyt mukana oli myös Inger, ja hänet nähdessäni tiesin kaiken muuttuvan. Inger oli niin surullinen ja halasi minua uudestaan ja uudestaan. Tunsin hänen lämpimät kyyneleensä ihollani ja suukoista ei meinannut tulla loppua. Sitten he veivät minut isoon hevoskuljetusautoon, jonka kyljessä oli punainen hevosen pää. Ei mennyt kauan, kun auto starttasi ja me liikuimme… nopeammin ja nopeammin. Matkan aikana minä keskityin pureksimaan heiniä, ja aina välillä Senor G otti minut ulos autosta hiukan jaloittelemaan .

Yhtenä päivänä hevoskuljetusauto kaarsi hevostilalle, jonka kymmenen asukasta toivottivat minut tervetulleiksi äänekkäällä hirnunnalla. Pääsin heti laitumelle ja voitte kuvitella, miten hyvältä tuntui olla vapaana! Muut hevoset kertoivat, että vierailin todellisen hevosmiehen kotona. Hevoset kutsuivat häntä Bossiksi ja sanoivat, ettei häntä tarvinnut pelätä. Niin kuin minä nyt pelkäisin jotakin…

Mutta seuraavana päivänä olin peloissani. Silloin en vielä tiennyt, että kokemus tulisi muuttamaan koko suhtautumiseni teihin kaksijalkaisiin. Bossi saapui laitumelleni pitkä raippa kädessään. Mitä hän halusi minusta? Yhtäkkiä tajusin, että edessäni seisoi hyvin erityislaatuinen mies, joka oli täysin keskittynyt minuun. Tunsin itseni vähän epävarmaksi ja olisin halunnut päästä kauas hänen luotaan. Mutta joka kerta kun yritin pinkoa karkuun, hän seurasi minua laitumella. Kun pakenin, hän tuli perässä, kun pysähdyin, hän seisahtui myös.
Sitten jähmetyin paikalleni ja Bossi teki outoja juttuja raipallaan. Ensiksi hän taputti sillä kevyesti selkääni, sitten rapsutti kaulaani. Mitä hän oikein halusi?

Tunsin miehen suunnalta painetta, mutta aina kun katsoin häntä, paine hellitti. Lopulta ymmärsin. Hän halusi sanoa minulle, että juokse jos haluat, mutta minua et pääse
karkuun.

Niinpä lopulta päätin, että hyvä on sitten. Halusin tietää, mitä Bossilla oli mielessä. Jokin liikahti sisimmässäni ja yhtäkkiä olin mielettömän rauhallinen. Surulliset asiat, ihmisten pahat teot ja yksinäisyys – yhtäkkiä ne oli pyyhkäisty pois mielestäni.

Nyt ymmärsin kaksijalkaisia täysin uudella tavalla, kuin olisin ratkaissut jonkin koodin. Tajusin, että myös ihminen voi olla hyvä laumanjohtaja, mikä tuntui turvalliselta. Kävelin Bossia lähemmäs ja lähemmäs – ja juuri nyt pääni lepää hänen sylissään. Taidan ymmärtää nyt, mitä muut hevoset yrittivät kertoa minulle.

Seuraavana päivänä Bossi ja Senor G treenasivat minua yhdessä. Se sujui hyvin! Mutta... sitten taas yhtenä aamuna Senor G lastasi minut hevosautoon ja matkamme jatkui taas. Mihin? Siitä saat lukea pian.

 

Kuka on Jean-Francois Pignon?

Jean-Francois Pignon on yksi maailman parhaimmista ja kuuluisimmista hevoskouluttajista. Hän pitää klinikoita kaikkialla maailmassa ja esiintyy kuuden tammansa kanssa hevosnäytöksissä Euroopassa.

Jean-Fancois neuvoo kaikkia ihmisiä kunnioittamaan hevosiaan ja antamaan niiden elää mahdollisimman luonnollista hevosen elämää. Se tekee hevosesta onnellisen.