Railakas alku vuodelle 2010!

Railakas alku vuodelle 2010!

Mitenkäs teidän joulunne sujui? Meillä joulu kului leppoisasti. Sain punaisia jouluomenia ja lempiherkkuani porkkanoita. Pakkanen harmitti (ja harmittaa vieläkin) minua palelijaa. Pakkanen tekee Jekusta tosi toimeliaan. Pikkukaverit eivät ole sitten hetkeäkään paikoillaan vaan riehuvat ja härnäävät toisiaan minkä kerkeävät. Ihmisetkin saavat tarhassa vierailleessaan olla tarkkana, etteivät saa kaviosta.

Rauhallisen joulun jälkeen meillä olikin sitten vähän draamaa tallissa, sillä minä sairastuin lievään ähkyyn. Voipi olla että syynä oli liian vähäinen vedenjuonti (pakkasella kun johtovesi on kylmää eikä tee mieli juoda niin paljoa) tai sitten kaikki oli vain sattumaa. Joka tapauksessa piti eläinlääkäri kutsua illalla paikalle. Häntä odotellessa minua taluteltiin kentällä. Kun tohtori sitten tuli, sain piikin, jonka piti laittaa suoli toimimaan. Mutta ei, aamulla olo oli edelleen kurja ja eläinlääkäri piti kutsua uudelleen.

Lääkärimme tuumasi, että olisi paras ajaa Viikkiin hevossairaalaan, jos oireet eivät helpota. Ninnu oli ihan lähellä mökillä mutta kovan pakkasen takia (yöllä oli täällä Etelä-Suomessakin -27 astetta) auto ei lähtenyt käyntiin! Naapurin maanviljelijäsetä hälytettiin auttamaan ja viimein auto saatiin käynnistettyä ja trailerikin kiinnitettyä perään. Autosta soitettiin vielä Viikkiin eläintenhoitajalle, että tulossa ollaan. Pääsin sitten heti lääkärin hoitoon ja olin kyllä ihan pirteä ja reipas potilas. Verikokeissa ns. laktaattiarvo oli hiukan koholla mutta muutoin kaikki oli siltäosin kunnossa. Yöksi sain varmuuden vuoksi letkut nenään ja suolavesiliuosta juoksutettiin kahden tunnin välein koko yön ajan. Tarkoitus oli poistaa mahdollista tukosta, joka aiheutti ummetusta.

Jekku jäi tältä reissulta kotiin ja vietti yönsä Coloradon kanssa. Vieroitus tuli sitten tehtyä tässä samalla. Aamulla minut haettiin takaisin kotiin, kun eläinlääkäri antoi kotiutusluvan. Jekku pääsi heti tissille imemään (voi sitä hörinää!) mutta menimme sitten kuitenkin vierekkäisiin karsinoihin talliin. Minusta se oli kyllä ihan mukavaa ja sain pitkästä aikaa talliloimenkin päälleni. Loimeahan en ole voinut sisällä pitää pitkään aikaan, jotta varsa ei solmiutuisi siihen.

Jekulla on vielä paljon uutta opittavaa mutta onneksi voin valvoa sitä naapurikarsinasta käsin. Päivisin saamme ulkoilla vielä yhdessä, ja se pääsee tissillekin vielä pitkän tovin niin halutessaan. On tässä ollut nyt melskettä vuoden ensimmäisille päiville. Huh, sanon minä ja toivon kaikille (myös itselleni) terveyttä ja onnea tulevalle vuodelle ja koko vuosikymmenelle!

Rakkain terkuin,
Ylli ja Jekku