Paso fino

Rodun alkuperä

Paso fino polveutuu roduista, joita espanjalaiset valloittajat toivat Amerikkaan 1400- ja 1500-lukujen taitteessa. Niitä olivat espanjalainen berberinhevonen, andalusianhevonen ja espanjalainen askellajirotu jennet. Karibianmeren saarten ja Latinalaisen Amerikan asuttajat valikoivat hevosia tarkasti jalostukseen kehittääkseen tasaisen, ratsastajalle mukavan käynnin. Paso finoa suosittiin Puerto Ricossa ja Kolumbiassa. Puerto Ricoon toisen maailmansodan aikana sijoitetut amerikkalaissotilaat tutustuivat paso finoon, ja amerikkalaiskasvattajat alkoivat viedä rotua Yhdysvaltoihin 1940-luvun puolivälissä. 1960-luvulla paso finoja vietiin jo Yhdysvalloista Kolumbiaan. Espanjankielinen rotunimi tarkoittaa ”hienoa käyntiä”.

Rakenne
Hienostunut pää, suora profiili. Suuret silmät, lyhyet valppaat korvat. Keskipitkä kaula kaartuu jalosti. Kantaa päätään melko korkealla. Laskeva säkä. Syvä rinta. Vahva selkä. Ylälinja lyhyempi kuin alalinja. Pyöristyneet lautaset ja leveä lanne. Hienostuneet jalat, lyhyet sääriluut.

Tyypillisiä piirteitä
Tunnettu synnynnäisestä, tasaisesta, lateraalisesta nelitahtisesta askellajistaan, jota voidaan ratsastaa kolmella eri nopeudella ja kokoamisasteella. Paso fino ratsastetaan hyvin kootussa muodossa ja hitaasti edeten, paso corto hieman nopeammin, mutta sekin hyvässä muodossa, paso largo puolestaan nopeimmin ja vähäisimmällä kokoamisasteella. Ratsastaja näyttää lähes liikkumattomalta satulassa. Erikoisaskellajien lisäksi rotu kävelee ja laukkaa kuten muutkin hevoset. Paso fino voi olla minkä värinen tahansa.

Käyttötarkoitus
Näyttelyt, matkaratsastus, harrasteratsu.]

Säkäkorkeus
132–157 cm

Alkuperämaa
Puerto Rico, Pohjois-Amerikka ja Kolumbia, Etelä-Amerikka.

Luonne
Pirteä, mutta maltillinen ja herkkä reagoimaan, ihmisrakas ja miellyttämisha-luinen.