Rodun alkuperä
Useimmista roduista löytyy arabialaista verta. Ikivanhaa ja arvostettua arabialaista täysiveristä kasvatettiin Lähi-Idän aavikoilla jo 2 500 vuotta e.a.a. Historioitsijat kiistelevät tarkasta kotisseudusta, mutta olettavat rodun olevan peräisin nykyisten Saudi-Arabian, Syyrian, Irakin, Iranin, Turkin ja Egyptin alueilta. Beduiinien mielestä arabianhevonen oli lahja Jumalalta. Hevosen rohkeutta, kauneutta ja kestävyyttä arvostettiin suuresti. Beduiineille kuuluu kunnia arabianhevosen määrätietoisesta ja valikoivasta jalostuksesta, ja monet nykyiset arabialaiset polveutuvat aavikolla muinoin jalostetuista linjoista. Arabialainen kulkeutui 600- ja 700-luvuilla muslimivalloitusten mukana silloin tunnetun maailman lähes joka kolkkaan. Arabianhevosen merkittävä vaikutus muihin rotuihin tunnustetaan kaikkialla maailmassa
Rakenne
Pää selväpiirteinen ja siro. Leveä, korkea otsa. Suuret silmät. Kiilanmuotoinen pää, usein kovera profiili. Korkealle kiinnittynyt, kaartuva kaula. Selväpiirteinen ja pitkä säkä. Syvä, hyvinmuodostunut rintakehä. Pitkä, viisto lapa. Lyhyt, suora selkä. Pitkä, tasainen lautanen. Kantaa häntäänsä korkealla. Sirot, vahvat jalat. Vahvat jänteet. Leveät, selväpiirteiset polvet ja kintereet. Pienet, kovat kaviot.
Tyypillisiä piirteitä
Kestävä, joskin pienikokoinen arabialainen, on menestynyt matkaratsastuksessa kansainvälisellä tasolla. Arabianhevosella on joskus 17 kylkiluuta, 5 lannenikamaa ja 16 häntänikamaa, vaikka muilla roduilla on 18 kylkiluuta, 6 lannenikamaa ja 18 häntänikamaa. Nikamamäärät voivat kuitenkin vaihdella yksilöittäin niin arabianhevosella kuin muillakin roduilla.
Käyttötarkoitus
Erittäin monikäyttöinen ratsu- ja ajohevonen. Sopii lähes mihin tahansa ratsastuslajiin, myös lännenratsastukseen.
Säkäkorkeus
Keskikorkeus 147–155 cm. Poikkeamat sallitaan.
Alkuperämaa
Arabian niemimaa, Aasia.
Luonne
Eloisa ja herkkä, mutta sävyisä. Älykäs ja ystävällinen.