3.8. Vihdoinkin!

Loppuraskaudesta minua vahdittiin mahdottoman paljon ja unianikin häirittiin... Yritä siinä nyt sitten synnyttää, kun ei saa hetken rauhaa uteliailta silmäpareilta... Perjantaina henkilääkärini Hanna kävi tutkimassa massuani semmoisella ultraäänilaitteella, ja tytöt huolestuivat kovin, kun pikkuinen nukkui. Samana perjantai iltana, viimeinen päivä heinäkuuta oli sitten pieni hiljainen hetki. Ei lääkäreitä, Jaana oli juuri antanut iltaruoat, Ninnu lähtenyt kotiin aiemmin illalla ja Niina kuulemma vasta myöhemmin tulossa tallille. Täytyi siis toimia nopeasti! Niina-parkaa kävi kyllä hiukan sääliksi, kun näytti niin hölmistyneeltä karsinani oven avatessaan. Meitä oli siellä kaksi! Poikani syntyi puoli yhdeksän ja puoli kymmenen välillä perjantai-iltana. Eikä ketään tarvittu valvomaan. Kyllä minä nämä hommat hoidan (Ninnun huomautus: valvojia tarvitaan aina, olin kuulemma höpö!!).
	Siis poika, ori, nuori mies ja upea varsa! Aivan samanvärinen kuin minä, rautias ja iso piirto päässä. Sellainen keskikokoinen, tuumi tallinomistaja Jaana. Minulle tietenkin maailman mahtavin ja kaunein, komein ja hienoin ja rakkain ja uskomattomin ihme ja onni! Äitiys on sitten mieletön tunne! Hörinää ja helliä katseita. Huolta ja murhettakin, mutta niin uskomatonta, että! Tytöt ovat auttaneet tuttipullolla, kun maitoa on vielä tullut aika huonosti. Lääkäri kävi pistämässä sellaista hormonia kuin oksitosiini. jonka pitäisi saada maito herumaan tisseistä. Ja kyllä se auttoikin. Välillä vähän nipistää, kun pikkuinen imee niin kovin. Voi kuulkaa rakkaat, olen niin ylpeä! Tämä on sitten ihmeellistä!
Tytöt laittaa tähän kuulemma kuvia, joten ihailkaa nyt sitten pikkuista. Kuvia on ihan ensi hetkistä ja ensimmäisestä ulkoilustakin. Aika poika se on ja liikkuu varsin näppärästi jo kilometrin mittaisilla jaloillaan. Minua ramaisee nyt kovin ja palaan blogeilemaan taas kun ehdin! Otanpa pienet torkut nyt itsekin kun varsakin nukahti.. Se on vielä vain varsa tai vain Mr S (isän etukirjaimen mukaan). Rakkain terkuin, Ylli