3.2. – Muutto uuteen kotiin

	Nyt olemme sitten muuttaneet uudelle tallille! Viime lauantai-aamuna Ninnu ja Niina tulivat tallille aikaisin ja pakkasivat auton täyteen tavaraa. Kyllä sitä tavaraa riittikin. Oli loimia, huopia, pinteleitä ja tavaraa jos jonkinlaista. Minua hiukan nauratti, kun katselin pakkauspuuhia ja mietin miten enää kukaan ihminen mahtuu autoon kyytiin. Mutta jotenkin ne tytöt sinne änkeytyivät; Niina taisi kyllä matkata satula sylissään. Onneksi matka ei ollut pitkä.
Kun tavarat oli saatu pakatuksi autoon, niin oli minun ja Kaisa-tamman vuoro. Minä järkevänä tyttönä kävelin kiltisti suoraan traileriin, mutta Kaisa pikkuisen kiukutteli. Lopulta Kaisakin tuli sitten ihan nätisti, kun Ninnu kävi tallista hakemassa vähän kauraa ja porkkanaa. Traikkuun lastaamisessa on kyllä tärkeää, ettei ihminen hermoile. Meitä heppoja kun pieneen kummalliseen tilaan ahtautuminen saattaa pelottaa eikä silloin ihminen saa olla epävarma – eikä ainakaan huutaa tai kiukutella. Varmalla käytöksellään ihminen saa meidät hevosetkin luottamaan itseensä.
	Matka kesti noin puolisen tuntia, ja onneksi ajoimme tosi hitaasti. Tasainen ja rauhallinen kyyti tuntuu meistä hevosista mukavalta. Perillä meitä odotti ihana näky: kauniit maalaismaisemat ja paljon lumista peltoa. Uuden tallin omistaja, Jaana, oli meitä vastassa, ja pienen jaloittelun jälkeen pääsimme tutustumaan uusiin karsinoihin. Minun ja Kaisan karsinat olivat valtavat, koska meidän pitää mahtua sinne sitten vauvojemme kanssa. Ja valtavat olivat myös karsinoissa odottavat heinäkasat. Ja sekös lämmitti tämän tamman sydäntä.
	Myöhemmin päivällä pääsimme vielä ulkoilemaan uusiin tarhoihin ja saimme kurkistella uusia kavereita. Ne vähän hirnuivat meille ja me Kaisan kanssa hirnuimme vähän takaisin. Kerron uusista ystävistäni teille sitten ensi kerralla enemmän jahka tutustumme. Mutta ainakin siellä näkyi olevan yksi suomenhevonen ja kaksi pientä shettistä, kuulemma äiti ja poika. Sitten olikin yksi vanha tuttu vanhalta tallilta, tamma nimeltä Balika, joka varsoi Siiri-nimisen varsan viime kesänä. Tarhoissa meillä oli myös heinää runsaasti ja aika kului tosi leppoisasti sitä mutustellessa ja päivää paistatellessa. Sattuikin sitten olemaan ihanan aurinkoinen talvipäivä! Oikein mukavia aurinkoisia kevätpäiviä teille kaikille polluxlaisille. Minä kasvattelen massua ja otan lokoisasti tämän kevättalven. Muistakaa tekin ulkoilla ja levätä riittävästi! Lämpimin hörähdyksin, Ylli ja kasvava masu :)