29.3. Uusi asukas

Heippa!

Kellot ovat siirtyneet kesäaikaan ja valoa on nyt päiväsaikaan enemmän. Jekku on nautiskellut ulkosalla jo ilman loimea ja minäkin paistattelen päivää vain kevyt kevättakki yllä. Yöpuvutkin roikkuvat karsinan ovessa ja viimeiset talvikarvat jynssätään kumisualla iltaisin. Vielä saisi karvasta villapuseron tehtyä! Niin paljon lähtee karvaa.

Lumet ovat sulaneet sen verran, että ollaan päästy lähimaastoihin tutkimaan. Vihdissä on eniten hevosia asukasmäärää kohti ja meidän poluilla on tosiaan totuttu hevosiin. Lähellä on muutama hieno ravirata, johon olisi kiva päästä päästelemään höyryjä. Vielä toistaiseksi olemme tyytyneet leppoisaan menoon, koska kunto ei ole vielä ihan kohdallaan. Mutta kyllä se sieltä tulee, kesään mennessä!

Meille tulee tallille nyt tällä viikolla uusi tamma, jonka on tarkoitus varsoa kesällä. Jännää. Kerron sitten ensi blogissa, millainen kaveri sieltä tuli. Ninnu hommasi Jekulle pienet suitset kuolaimineen. Minua hymyilyttää jo valmiiksi ajatus tästä yrityksestä. Tässä keväällä ne on kyllä hyvä laittaa ensi kertaa päälle. Aluksi vain niin, että saa seistä kuolaimet suussa ja ihmetellä niitä. Taluttelu niiden kanssa tulee sitten myöhemmin. Mutta on se sitten paljon turvallisempaa lähteä Jekunkin kanssa pitkille kävelyille. Meno on kun vuoristoradassa konsanaan, ainakin tallille päin tultaessa. Kiinni sidottuna seisominen sujuu Jekulta jo sikäli kivasti, että Jekku on seissyt aina nätisti; ensimmäinen tempominen on vielä kokematta. Paljon on oppimista! Vesikarsinaan ja letkuunkin pitäisi kesällä tutustua. Ehkä se on sitten hyvä ajoittaa oikein hellepäivälle, vai mitäs luulisitte? Saisi sitten vesisuihkusta positiiviset kokemukset kun on kuuma.

Kevät on niin odotusta täynnä! Haaveita ja suunnitelmia. Toivekkuutta ilmassa pitkän ja kylmän talven jälkeen. Vaikka tämä talvi ei kyllä ollut pöllömpi. Ei ollut lainkaan niin pimeää, kun oli (ja on) lunta valaisemassa.

Oikein ihanaa pääsiäistä kaikille lukijoille!

Terkuin,

Ylli