29.1. Ylös, ulos ja lenkille...

Huurteisia hörinöitä rakkaat ystävät!

Onpa tosiaan ollut talvi, luminen ja kylmä. Meidän hevosten elo ja olo sujuu leppoisasti. Syömme paljon, sillä kylmällä menee paljon energiaa lämpimänä pysymiseen. Varsat pitävät itsensä kyllä lämpimänä liikkumalla ja nahistelemalla kaiken aikaa. Minä keskityn syömäpuoleen. Ulkoilemme päivisin yhdessä, ja yöt pikkupojat (Jekku ja Colorado) nukkuvat viereisessä karsinassa. Poikamiesboksissa on kyllä välillä aikamoinen hulina ja pojat kinastelevat hoitajien huomiosta. Ninnu tuumikin, että on turvallisempaa ottaa Jekku hoidettavaksi käytävälle kuin puuhailla kahden villikon kanssa karsinassa.

Minä olen taas pitkästä aikaa saanut satulan selkääni. Hiukan hävettää tunnustaa, mutta tarvittiin uusi satulavyö sen kiinnittämiseksi. Uusi vyö on 15 senttiä pidempi kuin edeltäjänsä. Muutama raskauskilo on tässä siis päässyt tulemaan... Klinikalla vieraillessani puntari näytti 677 kg, joka on kyllä aika paljon puoliveriselle tammalle. Ennen sitä saattoi sanoa, että isot lihakset mutta nyt täytyy kyllä tunnustaa, että masu on aika iso :).

Pikkuhiljaa pitäisi päästä takaisin kuntoon ja ratsastusta on lisättävä vaiheittain.

Aluksi sitä on kyllä paikat jäykkänä mutta tarkoitus on (kuulemma) saada selkää venymään ja venyttää myös niskaa oikein pitkälle eteen ja alas. Pitkät kävelylenkit ovat poikaa ja olemme käyneet paljon myös lumessa taivaltamassa. Lumihangessa tarpominen tekee oikein hyvää selkälihaksille. Ratsastajan on vaan muistettava olla hiukan kevyemmässä istunnassa, niin selkä saa kunnolla vapautta liikkua. Ja tosiaan, varovasti on aloitettava ja kunto rakennettava kuin palapeli konsanaan. Pala palalta ja ihan pikkuhiljaa!

Jekun kanssakin on pikkuisen aloitettu leikkikoulua ja se on käyttäytynyt oikein mukavasti. Ainakin suurimman osan ajasta. Välillä tulee takapakkia mutta usein se myös yllättää. Perusluottamus ihmisen kanssa toimimiseen on kyllä mukavalla mallilla, ja se helpottaa oppimista. Jekun kanssa yritetään lopettaa harjoitukset aina silloin, kun sillä on mukavaa ja kaikki menee hienosti. Sillä tavalla puuhailuista ja talutteluista jää sillä hyvä maku suuhun :).  Jekku opettelee varovasti seisomaan sidottuna ja kävelemään nätisti talutettaessa. Olisihan se hienoa, jos kesällä voisi Jekkukin nauttia Vihdin upeista maastoista!

Voikaa hyvin ja muistakaa pipot päähän pakkasilla!

Terveisin,

Ylli ja Jekku