26.10. Pian muutetaan!

Elämä rullaa eteenpäin ja Jekku kasvaa niin että
melkein kohina käy. Puiden lehdet vaihtavat väriään
ja lehtiä on isot kasat myös maassa. Joka paikassa on
märkää! Jekun lisäksi meillä kasvaa myös talviturkki :).
Minä olen aina ollut melkoinen palelija, ja nyt kun ollaan
ilman loimea ulkona niin huomaan kasvattaneeni melkoisen
karvan. Ihmetyttää itseänikin välillä.

Jekun talutusharjoitukset etenevät tasaiseen tahtiin
ja ihan huomaamatta monista asioista on jo tullut ihan
rutiinia. Jalat nousevat pyydettäessä ja pikkuinen osaa
seistä sievästi paikoillaan harjauksen ajan. Meillä ei
tallilla oikeastaan ole tapahtunut mitään kummallista,
päivät ovat aika samanlaisia, sellaisia leppoisia.
Sen verran kuitenkin, että naapurikarsinan
Elli vieroitettiin Kaisa-äidistään ja Elli on hieman
höristellyt äitinsä perään. Kaisa myytiin ja muutti
uuteen kotiin. Kaisan osti vanha tuttumme Kati,
joka pitää siitä kyllä varmasti tosi hyvää huolta.
Katilla on pieni viiden hevosen talli, jossa pyörii
pikkuinen ratsastuskoulu. Kaisalla onkin paljon
annettavaa oppilaille, kun se osaa kivasti koulua ja
myös hyppää hyvin. Elli on tukeutunut meihin nyt
aika paljon ja yhtenä päivänä sille tuli niin ikävä,
että se tuli lankojen läpi meidän tarhaamme.
Me vähän ihmettelimme tarhavierasta mutta
välikohtaus sujui sitten kuitenkin ihan mukavasti.

Mutta kun viime blogissa puhuin yllätyksestä, niin se oli sellainen juttu että meilläkin on nyt muutto edessä. Vaihdamme kuun vaihteessa asumaan Vihdin Otalammelle. Jekulle on tärkeä saada ikäisensä kaveri, jonka kanssa leikkiä. Alunperin oli suunnitteilla viedä Jekku ns. pihattoon, missä olisi paljon nuoria orivarsoja. Ninnu tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin eikä halunnutkaan Jekkua pihattoon eikä kovin kauaksi. Sitten netistä löytyi ihana ilmoitus orivarsasta, joka etsi kimppakarsinakaveria. Ninnu heti soitti tallille ja kävi katsomassa paikkaa. Se olikin tosi upea ja mikä mukavaa niin siellä olisi tilaa myös minulle! Niinpä saamme olla kaikki yhdessä vielä pitkään. Aluksi jaamme yhteisen karsinan mutta sitten vieroituksen jälkeen Jekku muuttaa toisen pikkumiehen kanssa ns. poikamiesboxiin ja minä saan sitten itselleni oman karsinan. Uudella tallilla tammat ulkoilevat valtavan suurissa tarhoissa kaikki porukassa. Ihana juttu niin pääsen sitten lörpöttämään ja juoruamaan toisten äitien kanssa. Kerron uudesta paikasta lisää ensi blogissa. Nyt alamme jännittämään miten kuljetus sujuu.. Pitäkää peukkuja! Pikkuisen on matkattava hevoskuljetusautossa vapaana, koska varsat eivät osaa vielä seistä kiinni. Onneksi kuljetuksesta huolehtii kokenut kuski, joka on ennenkin ajanut maitovarsoja ja niiden mammoja.

Pikaisiin kuulemisiin (ja peukkuja pystyyn muuttoa varten),
Ylli