24.4. – Vatsojen mittailua

Hei taas rakkaat lukijat!

Kevät on jo pitkällä, ilmat lämpenevät ja auringon säteet ovat löytäneet tiensä myös Nummi-Pusulaan. Kyllä tässä kelpaa lekotella tarhassa auringossa. Jotenkin ne ensimmäiset lämpöiset päivät vaan ovat niitä parhaita. Pitkän talven jälkeen osaa tosiaan lämmöstä nautiskella.

Varsa potkii kovasti ja vatsa on kasvanut.  Niina mittasikin pitkän liinan avulla vatsanympäryksen, ja mitaksi tuli ruhtinaalliset 236 senttiä. Kaisa, joka varsoo jo kuukauden päästä, sai liinaansa lukemat 254 senttiä. Ninnun mielestä kyllä minun vatsani näyttää ulospäin pulleammalta mutta onneksi minulla on nyt todisteita ja voin sanoa että mittanauha ei valehtele. Omasta mielestäni olen nimittäin varsin sorjassa kunnossa ja porkkanamääriä voisi hyvin vielä lisätäkin.

Vatsan kasvu on tuonut mukanaan jalkojen turvotusta. Massaa on tällä mammalla enemmän kuin ennen, ja kun liikuntaa on vähennetty niin kasvava paino saa jalat turpoamaan. Ninnu ehti jo kovasti huolestuakin, kun hyvin kuraisen pääsiäisen tienoilla pienen pieni rivi jaloissa yltyi ja sai kaikki neljä jalkaa näyttämään elefantin koivilta! Jalkoja hoidettiin betadinehauteilla, ja ihan varmuuden vuoksi kuumeenikin mitattiin. Lämpöni oli kuitenkin normaali ja Ninnu saattoi huokaista, ettei minulla ole mitään virustulehdusta. Yritin kyllä höristellä, että olo on mitä mainioin mutta ihmiset osaavat sitten stressata välillä turhasta. Sanovat, että se johtuu siitä, kun me eläimet emme puhu ja kerro mihin sattuu. Nyt on kyllä Ninnukin rauhoittunut ja muisteli olleen itsekin aika turvonnut, kun odotti ihmisvauvojaan.

Mutta Kaisalla alkaa olla jo jännät paikat. Kaikki uskovat että sieltä tulee villi oripoika, kun varsa potkii niin vinhasti. Katsotaan kuinka käy! Minua niin jännittää Kaisan puolesta. Synnyttäjänä se ei ole ensikertalainen niinkuin minä eikä sitä itseään taida kauheasti jännittää. Pörheltää ja juosta viipeltää tuolla tarhassa ja hermostuu aina jos lähdetään kävelylle ilman sitä. Meistä on tullut kyllä hyvät ystävät. Niina oli meistä näpännyt jonkun valokuvankin, jonka lupasi liittää tähän kirjoitukseen.

Ja yksi asia vielä... Porkkanoita tulee enää yksi satsi ja sitten porkkanakuljetukset jäävät kesätauolle. Minun mielestäni varsin mälsä juttu. Yritän vedota tähän turvonneeseen ja tukalaan oloon (jos vielä vähän liioittelen?), jos saisin sitten torilta ihania varhaisporkkanoita... Ne kyllä parantaisivat kaikki pienet raskausvaivat!

No, nyt alan nukkumaan. Muistakaa nauttia auringosta ja viedä heppaystäviänne paljon ulos metsälenkeille!

Hörähdyksin,
Ylli