18.8. Elämää vauvelin kanssa

	Terveiset tällä kertaa meiltä kahdelta! Äitiys on sitten mainio tunne. Yks kaks sitä onkin joku, josta pitää huolta ja joku joka tarvitsee sinua ehdoitta. Ja rakastaa. Kokeilee rajojaan ja siipiään. Joku joka saa juuri sinulta oppia elämänsä ensi askeleissa. Äidin rooli on niin tärkeä. Huolehtivainen ja hellä. Sellainen haluaisin olla äitinä. Ninnu sanoo, että olen hiukan liiankin hellä; minun kuulemma kuuluisi myös komentaa pikkuista. Pikkuinen on aika tempperamenttinen nuori herra. Ihmiset kutsuvat sitä nimellä Mr S, sillä varsalla ei ole vielä "oikeaa" nimeä. Nimi tulee alkamaan varsan isän mukaan S-kirjaimella. Ninnu odottaa, että jokin nimi kolahtaa ja tulee sellainen tunne, että tämä se on! Kiitos teille polluxlaisille kaikista kivoista ja upeista nimiehdotuksista. Lisääkin saa lähettää! Mutta tosiaan tempperamenttinen on tämä nuori ori. Ja minä huolehtivainen ja hellä. Haistelen nukkuvaa pientä ja tunnen ylpeyttä, iloa, rakkautta ja niin suurta onnea, etten sellaista tiennyt olemassa olevankaan.
Maailma on niin suuri pienelle miehelle. Rohkea se on ja utelias pieni veijari. Ja itsepäinen. Ja niin komea! Opetellaan kaikenlaista nyt yhdessä ja ihmisten avustuksella. Seppä tulee pian vuolemaan kavioita ja sitä varten opetellaan nostelemaan jalkoja. Seisomaan kolmella jalalla. Kiinni seisominenkin on vaikeaa ja ahdistavaakin pikkuiselle tulisielulle. On tärkeää, että ihminen on rauhallinen ja päättäväinen. Meidän hevosten on kyllä helpompi olla, jos opimme alusta asti kunnioittamaan ihmistä ja toimimaan ihmisen tahdon mukaan. Ja toivomme, että meille nöyrille eläimille sattuisi mukavia ihmisiä kohdalle. Sellaisia jotka kunniottaisivat myös meitä! Saan ihmisiltä apua varsan ruokkimiseen. Tisuistani ei kai tule ihan tarpeeksi maitoa ja varsa saa lisäruokaa tuttipullosta. Varsa kyllä tykkää imeä tisuista, mitä sieltä tulee, ja se on myös sellainen henkinen turvallisuusjuttu pikkuiselle. Läheisyyttä. Side tamman ja varsan välillä. En aiemmin tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi! Ninnu istuu usein luonamme ja vain katselee. Juttelee ja ymmärtää. Ninnun tytär Anni ruokkii usein varsaa pullosta, ja Ninnu muistelee kuinka Annikin oli joskus ihan pieni vauva.
Leppoisia ovat olleet nämä ensimmäiset päivät sekä varsalle että äidille. Ilmatkin ovat suosineet ja olemme saaneet ulkoilla pitkät tovit laitumella. Varsa kestäisi myös pientä sadetta, mutta kun pikkuinen vielä niin nopeasti väsyy, niin ihmiset eivät halua sen torkahtavan märkään maahan. Ettei vaan vilustuisi. Niinpä sadesäillä ollaan enemmän sisällä. Ihmetellään. Kasvetaan yhdessä ja nautitaan elämästä. Äidillisin terveisin, ystävänne Ylli