13.3. – Uusia ystäviä

Ihanaa maaliskuuta rakkaat lukijat!

Nyt olemme jo loistavasti kotiutuneet uudelle tallille. Ihana paikka ja heinää riittää! Tallinomistajamme Jaana on tosi tarkka siitä, että heinää on koko ajan saatavilla. Myös muita ruokamääriäni on varovasti pikkuisen lisätty. Varsa kasvaa loppuraskaudesta aika tavalla ja minun pitää saada reippaasti lihaa luiden päälle, niin on sitten mistä imettää. Imetys kuluttaa paljon energiaa, ja jos on liian hoikassa kunnossa niin voi käydä niin että maito loppuu liian aikaisin. Minulla on siis lähiaikoina tiedossa nukkumista, syömistä ja ulkoilua, mikäs sen mukavampaa.

Varsan potkut tuntuvat jo selvästi. Ninnu ja Niina tunnustelevatkin masuani ahkerasti ja arvuuttelevat kumpihan sieltä on tulossa, pieni prinssi vaiko sirpsakka prinsessa. Loimien mahavyöt menevät vielä kiinni, mutta kevättä ja aurinkoa kyllä odotellaan – josko jo pian päästäisiin ihan ilkosillaan auringosta nauttimaan. Olen kyllä aikamoinen palelija, joten ihan hevillä en ulkotakistani luovu.

Uudet hevosystäväni ovat oikein mukavia kaikki. Minua vastapäätä asuu Nysse-Poju-niminen suomenhevonen, oikein sellainen perinteisen värinen liinaharja ja komea poika. Nyssen vieressä asuu Cold Vine, raviurallakin kunnostautunut mukava kaveri. Sitten on kaksi karvaista mustaa shetlanninponia, Penni ja Viivi. Viivi-poni on Pennin äiti. Balika taas on entinen estetykki, joka on nyttemmin eläköitynyt hyppyuraltaan ja varsoi viime kesänä suloisen Siiri-varsan. Siiri on nyt leikkimässä ikäistensä kanssa yhdellä toisella tallilla. Niin ja sitten on vielä Kaisa, josta olenkin jo jutellut ja joka siis varsoo jo toukokuussa. Minulla taitaa kyllä olla isompi masu!

Tytöt ja minä olemme tutkineet innolla uusia maastoja. Nyt tosin tytöt päättivät, etteivät laita enää selkääni satulaa ennen varsomista, vaan pääsen lenkeille käsihevosena. Se on ihan hyvä juttu, kun alkaa tuota vatsaa olla... Talutuksessa voin lähteä ihan möhömahanakin mukaan koiria ulkoiluttamaan. Niinallahan on kaksi labradorinnoutajaa ja Ninnulla pikkuinen jackrusseli, Onni. Tallilla meitä vartioi Jaanan iso saksanpaimenkoira nimeltä Rino.

Tällaisia tällä kertaa. Pari viikon päästä kerron taas lisää kuulumisiani. Voikaa hyvin ja nauttikaa auringosta!

Ylli