12.5. Äitienpäivä

Terve taas rakkaat lukijat!


Sunnuntaina oli äitienpäivä, ja minä sain jo onnitteluja, vaikken ole vielä varsonutkaan. Se tuntui mukavalta!  Toivottavasti te muistitte omia äitejänne kortein ja kukkasin. Elämä sujuu leppoisasti ja on ollut ihana nauttia lämpimistä ilmoista. Olen saanut ulkoilla ihan ilkosillaan, ja loimia käytetty vaan sadesäillä. Olen piehtaroinut nautiskellen mudassa ja Ninnu on tuskaillut, kun olen kuulemma niin pölyinen. En tosin tiedä, kuinka kauan voin enää piehtaroida, kun ylöspääseminen vatsan kanssa on jo aika vaikeaa. Minä olen kyllä aina tykännyt köllötellä tarhassa ja yönikin nukun yleensä makuullani. Harmi juttu, mutta olisi kyllä aika noloa, jos ei pääsisi ylös.
 


Kaisa-ystäväni alkaa olla viimeisillään raskaana ja ihmiset ovat seuranneet Kaisaa kameran välityksellä netistä. Yhtenä iltana se makoili pitkästä aikaa ja tutkaili kylkiään, mutta se olikin sitten väärä hälytys. Me hepat olemme kyllä ihan hyviä synnyttäjiä, mutta se ei tarkoita sitä, että meidät voisi jättää varsomaan valvomatta! Jos ongelmia tulee, ne voivat olla tosi vaarallisia. Varsomisen merkkejä ovat hännän sivun jänteiden ja lihasten löystyminen: sen huomaa helposti siitä, että häntää voi liikutella hevosen suuresti vastustelematta. Nisät alkavat turvota ja yleensä juuri ennen varsomista nänneihin tulee ns. vahatipat, jotka ovat noin sentinkokoiset pienet helmet. Ensimaitoa kutsutaan ternimaidoksi ja se on pienelle varsalle elintärkeää, sillä siinä on kaikki tarvittavat vasta-aineet. Nämä vasta-aineet laskeutuvat utareisiin noin kaksi viikkoa ennen varsomista. 
 


Minulla on varsomiseen (tai siemennysajankohdan mukaan määritettyyn laskettuun aikaan) aikaa vielä 48 päivää (tänään on tiistai 12.5.). Näin ollen tiineysvuorokausia on kertynyt 288. Varsan potkut näkyvät jo ihan silmillä ja varsin vilkkaasti se masussani liikkuukin. Ninnu on suurimman osan aikaa luonani kädet vatsan alla ja hymyilee joka potkusta. Ninnulla taitaa ollakin oikein tosi paljon vauvakuumetta, kun hän kertoi peruneensa Pilkku-kissansa sterilointiajankin. Ehkä sitten myöhemmin tulee myös kissanpentuja? 
 
No, jatketaan masunkasvattamista ja odotellaan niitä varsomisen merkkejä ja ehkä seuraavaan blogiin saadaankin jo Kaisan varsan kuva? Kumpihan sieltä tulee? 
 


Voikaa hyvin ja olkaa kilttejä äideillenne!
 


Terveisin

Mamma Ylli