12.10. Jekku ihmettelee ratsastusta

	Pikkupakkasia ilmassa! Pakkanen saa aina meidät hevoset vireiksi ja tarhassa on välillä paineltu kovaa. Elämä sujuu leppoisasti ja Jekkukin on käyttäytynyt oikein hienosti. Välillä se kyllä kiukkuaa, jos on satanut pitkään ja olemme joutuneet olemaan paljon sisällä. Pikkuvarsat saattavat alkaa helposti yskiä, jos ulkoilevat kaatosateessa, joten olemme saaneet olla tarhassa oikeastaan vähän säiden mukaan. Kylmä ei niinkään haittaa mutta sateesta märkä turkki ja tuuli vilustuttavat pikkuisia. Mutta lämpiminä ja aurinkoisina päivinä nautitaan sitten niin kauan kuin vain valoa ulkona riittää.
Pikkuisen talutusharjoitukset etenevät ihan kivasti. Jekusta on kasvanut rohkea ja ihmiseen luottava varsa. Seppä kävi taas vuolemassa Jekun ja minä sain myös etukavioihin kengät. Laitumella ollessa kavionpohjani kestivät pehmeää ruohoa mutta hiekkatarhaan siirryttäessä jalkani tulivat niin aroiksi, että tuumittiin yhdessä että olisi hyvä laittaa etukengät takaisin.
	Yhtenä kauniina syyspäivänä Ninnu ja Niina olivat yhdessä tallilla ja kuvasivat meitä paljon. Jekku taisi hämmästyä (ja minäkin kyllä), kun Ninnu hyppäsi selkääni. Jekku ihmetteli aluksi mutta vaikutti sitten tyytyväiseltä, sillä se ylettyi kerrankin pureskelemaan Ninnun lenkkareita sopivalta korkeudelta. Niinakin kiipesi selkään poseeraamaan ja ehkä tähän blogiin saadaan oikea perhepotretti :). Syksyssä on ehdottoman parasta kauniit luonnon värit sekä omenat! Jekkukin pitää ompuista ja on muutenkin oppinut syömään hienosti heinää ja leseitäkin. Maito alkaa olla vähemmän tärkeää ja se on hyvä juttu tulevan vieroituksen kannalta. Muistakaa tekin viedä paljon omppuja omille ja hoitopolleillenne. Nyt en malta olla paljastamatta, että ensi blogissa minulla saattaa olla iso yllätys kerrottavana! Sitä odotellessanne muistakaa tehdä tunnollisesti läksyt ja syökää vitamiinit niin pysytte terveinä. Niin ja syökää omppuja! Terkuin, Ylli ja Jekku