10. helmikuuta – kuka kukin on

Ninnun ja minun yhteinen taival alkoi kolmisen vuotta sitten, kun Ninnu osti minut Ypäjältä. Toimin siellä ratsastuksenopettajaoppilaiden opetushevosena sekä myöhemmin Ypäjän Hevosopistolla tuntihevosena.

Ninnun lisäksi ihmisystäviini kuuluu Niina, jonka te polluxlaiset jo hyvin tunnettekin. Niina ja Ninnu ovat tutustuneet toisiinsa tallilla jo pieninä tyttöinä. Se onkin kiva juttu, miten vanhat tallikaverit ovat parhaat ystävykset vielä aikuisenakin!

Myös Ninnun lapset ovat minulle rakkaita. Anni tyttö täyttää kohta kahdeksan vuotta ja Anton on kuusivuotias esikoululainen. He käyvät usein hoitamassa minua, ja Ninnu antaa heidän ratsastaakin, jos olen ollut rauhallisella tuulella. Joskus olen kuulemma hiukan villi ja tykkään mennä turhan lujaa pienten lasten makuun. Kaikkein mukavinta on kyllä, kun lapset syöttävät minulle porkkanoita. Ne ovat minun suurinta herkkua!

Ninnulla on myös kaksi koiraa, jotka ovat tallilla mukana ja lenkkeilevät meidän kanssamme maastossa. Madison on jo vanhempi herrasmies, joka kai joskus pelkää, kun haistelen sitä liian läheltä. Silloin se saattaa vähän irvistää. Onni taas on pieni jackrusselin pentu, jonka Ninnu aina pelkää jäävän kavioiden alle, kun se on niin utelias. Mutta kyllä minä tietysti yritän aina katsoa, etten tallo sitä jalkoihini.

Niina onkin kertonut teille, että minusta tulee äiti! Se on minusta ihan huippujuttu, ja mammana olo on oikein lokoisaa. Viihdyn oikein hyvin pyöristyneissä linjoissani! Minua paleltaa talvisin helposti, mutta onneksi loimet mahtuvat vielä päälle, vaikka Ninnu joutuukin löysentämään mahavöitä aina säännöllisin välein.

Varsan odotus on jännää puuhaa, ja valmistaudumme varsan tuloon huolella. Liikuntaani on kevennetty ja olen saanut vähän lisää vitamiineja ruokani joukkoon. Meidän tallilla on kaksi muutakin tammaa jotka varsovat kesällä. Kaisa asuu minua vastapäätä ja Kaisan kanssa vertailemme usein vatsojemme kokoa. Minulla on kyllä isompi masu kuin Kaisalla, vaikka Kaisan vauvan on määrä syntyä jo toukokuun puolella. Sitten meidän alatallissa asuu Vilna, joka varsoo juhannuksen kieppeillä. Aika metkaa!

Me muutamme Kaisan kanssa uudelle tallille helmikuun viimeinen päivä. Kerron teille lisää uudesta paikasta ja uusista kavereistani muuton jälkeen. Uusi paikka on tässä aika lähellä, ja me menemme samalla kyydillä sinne. Uudet kaverit jännittävät vähän, mutta kaipa sitä täytyy vain avoimin mielin katsoa, mitä tuleman pitää.

Nyt jatkan päiväheinieni syöntiä! Kirjoittelen taas pian!

Rakkain terveisin,
Ylli