Hörähdys!Pikkupojat ovat siirtyneet tarhoittelemaan keskenään. Seurana pojilla on ruuna, joka on kuulemma mukava ja opettavainen oppi-isä varsoille. Pojat ovat pärjänneet hienosti, ja kaikkein ressukoin olen tainnut olla minä, joka olen huudellut olemassaoloani pojille. Se on äidille kova paikka, kun lapset itsenäistyvät. Sitä niin kovasti haluaisi tuntea olevansa tärkeä lapsilleen.
Kevään odotusta ja sympatioita äitihenkilöille :)!
Rakkain terkuin,
Ylli