1.9. Varsan nimeksi tuli...

	Hirnahdus! Elämä hymyilee Nummi-Pusulassa! Ilmatkin ovat olleet mukavan lämpöiset, ja olemme voineet olla ulkona pitkiä päiviä. Varsalla on paljon energiaa, joten on hyvä, että se saa purettua sitä ulkosalla. Varsalla on nyt myös nimi! Se on Sternjäger, joka tarkoittaa tähtimetsästäjää. Nimen keksi sitten loppujen lopuksi meidän eläinlääkärimme Hanna. Varsan lempinimi on Jekku. Kiitos kaikille teille mukavista ja kivoista nimiehdotuksista, joita olitte toimitukselle lähettäneet! Jekku on voinut tosi hyvin! Se on pirteä, iloinen ja oikein reipas poika. Se on jo tottunut riimuun, ja olemme harjoitelleet ulosmenoa niin, että meitä molempia talutetaan laitumelle. Ensimmäisen kerran se oli hiukan hankalaa, mutta siitä se sitten lähti, ja pikkuinen tottui nopeasti. Varmasti pikkumiestä myös auttaa, että minä itse pidän ihmisistä ja suhtaudun kovin luottavaisesti kaikkeen, mitä ihmiset minulle tekevät. Nyt onkin paljon opeteltavaa! Jekun saa jo harjata hienosti ja Ninnu pesi pikkuisen peppuakin. Noin kymmenen vuorokauden jälkeen synnytyksestä meille tammoille tulee ns. varsakiima ja tämä kiimanaikainen maito saa pikkuvarsojen vatsat sekaisin. Pepun pesu oli siksi tarpeen :).
Myös Jekun jalkoja on nosteltu paljon ja nyt poika nostaa ne oikein hienosti. Pena-seppä kävi jo vuolemassa Jekun kaviot ja kehui kovasti kilttiä varsaa! Varsojen jalkojen asentoa täytyy tarkkailla päivittäin. On tärkeää, että seppä on sellainen, joka on katsellut ennenkin varsojen kavioita. Jos jalat näyttävät yhtään vinoilta, niin pitäisi heti soittaa kengittäjälle. Kengittäjä katselee varsaa liikkeessä, edestä ja takaa. Varsan kaviot vuollaan melko usein, parin viikon välein, kunnes varsa on noin puolivuotias. Jos kaviot ovat esimerkiksi erikorkuiset, niin kavio kuluu epätasaisesti. Tämä taas voi aiheuttaa väärän jalka-asennon, ja lopulta hevonen alkaa hivuttaa tai kiertää kintereitä ulospäin. Ja koska kengittäjä on varsalle niin tärkeä kaveri, niin hänelle pitää yrittää olla erityisen kiltti! Niin tärkeää herraa ei sovi suututtaa. Myös meidän äitihevosten ruokinnalla on vaikutuksensa varsan kasvuun. Jos minä saan liikaa väkirehua, kun imetän, niin varsa saattaa kasvaa liian nopeasti. Nopea kasvu taas voi aiheuttaa vinoja jalkoja. Mutta onneksi porkkanoista ei ole kauheasti haittaa, koska ne ovat edelleen suurinta herkkuani! Jekkukin on muuten oppinut jo hirnumaan porkkanapussille, vaikkei se niitä vielä oikein osaa syödäkään.
Nyt peukkuja pystyyn siellä, että tulisi pitkä ja lämmin syksy. Siten saisimme ulkoilla pitkiä päiviä, ja Jekku voisi juoksennella laitumella ja tarhassa. Siitä tulee nimittäin vähän äkäinen kaatosadepäivinä, kun se ei pääse pihalle riehumaan. Mutta ymmärtäähän sen, kun pikkuisella on niin menohaluja. Muistakaa te olla kiltisti ja tehdä läksyjä tunnollisesti. Mukavaa koulunalkua kaikille! Rakkain terkuin, Ylli