1.4. – Kis Kis

Tervehdys taas!

Se on sitten kevättä rinnassa täällä Nummi-Pusulan maalaismaisemissa. Joella näimme jo joutsenia, jotka olivat muuttaneet etelästä. Pajuissa näkyy pehmoisia pajunkissoja ja päivät sen kun pitenevät. Kevään merkkien seuraaminen on mukavaa puuhaa, kun olo ja elo on nyt lokoisaa lomailua. Auringossa on välillä ihan kuuma ja loimittaminen tuottaa ihmisille päänvaivaa, koska taas varjossa on vielä niin viileää.

Leppoisia päiviäni piristää tallikissa, joka on sitten mainio tyyppi. Kissan nimi on Kis Kis, ja se on seuranani usein karsinassanikin. Karsinani on nimittäin sen vanha koti eikä se aluksi voinut lainkaan ymmärtää, kuinka tällainen tyyppi muutti sen paikalle talliin. Nyt Kis Kis on kyllä saanut aivan mainion uuden kodin rehuvarastosta, jossa se saa nukkua vanhoissa lastenvaunuissa...  Kyllä kissan kelpaa! Kissa on pulleassa kunnossa talvisin, mutta tallinomistaja Jaanan mukaan se laihduttaa itsensä uimapukukuntoon kesäisin. Niina nappasi Kis Kisistä kuvankin teidän iloksenne.

Satula on jäänyt jo varastoon ja nyt lompsitaan enää kävelyillä ilman satulaa. Mihinkään ei ole kiire ja se on sitten mukavaa. Talvikarvaa lähtee oikein urakalla ja kumisuka onkin ahkerassa käytössä. Tytöt ovat harjanneet minua paljon ulkosalla ja tiedä sitten vaikka joku lintu kävisi hakemassa pesänrakennusaineiksi talvikarvaani. Siellä kelpaa sitten kevään poikasten syntyä pehmeässä karvapedissä!

Muistakaa tekin pysähtyä välillä haistelemaan kevättä ja seuraamaan kevään merkkejä. Voikaa hyvin ja nauttikaa valosta ja auringosta!

Rakkain terveisin,

Ylli